Juu, ei siellä mitään sieniä vielä ole, mutta kanttarellin alkuja oli paljon... lupaavaa. Vielä saa hengähtää ja jättää repun ja ämpärin kotiin. Ja sen veitsenkin. Mutta hyvälle päälle siellä tästäkin havainnosta tuli, että ehkä joskus sitten kanttarellit paistuvat pannulla... nam. Ja hyvänolon tunnehan tekee hyvää päällekin....

Heinäni viruvat maassa. Kun tuo seivästyskokemukset rajoittuvat kuiviin kausiin, joita siis kaksi edellistä kesää ovat olleet edes ajoittain.... tämä alkaa olla luovuutta vaativaa. Ei sateetonta päivää näytä olevan. Ja joutuu pähkäilemään, että miten pitää toimia, kun heinät ovat maassa ja vedet sataa niiden päälle. Uudestaan ja uudestaan niittopäivänä.

Olenhan minä käynyt maatilateknisen, mutta ei siellä tehty heiniä kuin traktoripeleillä eli pöyhimiä ja paalaimia... latokuivureita. Eli siitä miettimään, että mitens ne ennen vanhaan. Pitäisi kai huomenna töissä kysyä mummoilta. Neuvoa. Taas. Kuten kerppujen teossakin. Että voiko tehdä kaikista puulajeista havupuita lukuunottamatta ja minkäkokoisia oksia ja kuinka paljon nippuun ja ... ja ....

Taas on aamupuuro syömättä. Musta kahvi hölskyy mahassa. Pitäisi tiskata ja pestä kylpyhuone tai pesuhuoneeksi me kyllä sitä kutsutaan. Siellä on jokin haiseva juttu tullut viikon sisään. Viemäri tai jokin muu. Pitäisi keritä ennen Poppasen tuloa tehdä jotain.