Kirjoittaako kirje, jota sitten pitkin sukua kierrätetään...
Kun ei voi puhuakaan että soittaisi.... kun malttia ei minulta taida siihen löytyä
Vai käyttääkö samaa konstia eli etsiä joku viaton välittäjä, joka sitten ryömii ristitulessa lakki kourassa ...
Viimeinen vaihtoehto kiehtoo kovasti. Ketä uhriksi? Olen leikitellyt ajatuksella soittaa hänen tyttärelleen. Anopille en kehtaa, sillä kärsimystä on hänellä ihan riittävästi ilman välittäjän hommiakin. Ja on kaulaansa myöten siinä sopassa muutenkin.
Äh, liiterin edusta kutsuu. Taidan tilata lietelantaa apen nurmikolle ihan vain ystävyyden eleeksi, että lannoitteeksi. Täh?
Kommentit