Enpä tiedä, onko terve päivä kakkonen, kun ei eilenkään mikään Maailman vahvimman Nallen olo ollut. Uuvuttaa toisaalta tietysti tämä avustaja-asiakin. Se tuo mukanaan taas lisää lomakkeita ja hakemuksia Kelalta.

Heräsin aamulla miehen vessareissuun. Niin aina. Ja nyt mies kuorsaa sängyssä ja minä olen hoitanut avustajasta tiedottamista. Ajatellut, että vatsa murisee, pitäisi lähteä puuron keittoon. Miettinyt, että josko tekisi pari seipäällistä heinää, jos sen verran olisi poutaa, että vaikka vahingossa kuivaisivat. Aurinkoinen päivä on ainakin tulossa.

Ja niin on iltavuorokin. Saan vielä hirveitä yskänpuuskia. Tai illalla ensimmäisen kerran. En tiennyt tuleeko housuun vain suun kautta lattialle. Ehkä olisi Tena Ladyjä ostettava, jos yskä muuttuu pitemmäksi aikaa tuollaiseksi. Tattaraaa.... olen allerginen heinille. Joten tässä vain suunnittelen heinäntekoa. Ei ole kyllä oikeasti haitannut moneen vuoteen. Mutta ehkä tämä keuhkoputken tulehdus sitten lisää tätä allergiavaikutusta.

Tyhjä olo henkisesti. Eikä kai se ihmekään. Nyt alan rakentamaan taas uutta vaihetta elämääni, joten olisi kiva ollut vaihtaa edes vuodatuksen pohjaa, mutta mitään ei ehkä tapahdu. Ehkä mikään ei muutukaan. Mutta lupaan odottaa vain hyvää, vaikka tiedän, ettei se niin mustavalkoista voikaan olla. Ja lupaan olla itsekäs. Katsoa, että minunkin elämäni olisi elettävän kelpoista näinkin epäsovinnaiselle ihmiselle.

Tulevaisuudessa haaveilen silmälasien vaihdosta. Sillä nyt olen puolisokea lähityöskentelyyn. Lukeminen onnistuu nippa nappa, mutta mitään hauskaa kuin helmien kanssa puuhastelu... unohdettava. Vähän minussa on ollut aina näitä kädentaitoharrastuksia, mutta nekin vähät jäivät, kun ei jaksanut ja kun tuntui, ettei kykene tekemään mitään, kun alkoi voida pahoin, kun ei nähnyt hyvin.

Ja se pohjoisen reissu häämöttää jo ihan realistisella tasolla, vaikka vielä viikkojen päässä. Sen jälkeen töissäkin on helpompaa, kun kaikki palaa sijaisten lähdettyä uomiinsa, jotka ei kyllä aina ole minun mentäviä uomia, mutta enemmän ennakoitavissa. Eikä kukaan odota minun tarttuvan uomiin niiden korjaamiseksi, kuten nyt saattaa tapahtua.