Viime viikonloppuna olin vierailemassa ystäväni huvilassa Väli-Suomessa. Hyvien vierailutapojen mukaisesti olin tuonut mukanani kassillisen herkkuja Helsingistä: juustoja, viinejä, leipää, suklaata.

Valitettavasti juusto ja valkoviini loppuivat jo ensimmäisenä iltana. Seuraavana päivänä lähdimme läheiseen kaupunkiin hakemaan täydennystä. Ostoslistaltamme löytyi tuoreita mansikoita, Chablis'ta, brie-juustoja ja sisäfileetä.

Ensimmäisestä kaupasta emme löytäneet mitään näistä. Toisesta kaupasta löytyi sentään pieni lihatiski, jonka kassalta tiedustelimme sisäfileetä. Sitä ei ollut, mutta ystävällinen myyjä kertoi, että tässä heillä olisi valmiiksi grillattuja broilerinrintoja.

Brietä ei löytynyt tästäkään kaupasta. Kysyessämme juuston perään saimme kolme kertaa toistella sanaa "brie", eikä ymmärrystä siltikään syntynyt.

Koska kaupungin ainoan Alkon valikoimissa ei ollut Chablis'ta, jouduimme juuston ja viinin tähden ajamaan seitsemänkymmenen kilometrin matkan Tampereelle.

Matkalla ystävättäreni mökille pysähdyin tankkaamaan ja juomaan espresson Helsingin ja Tampereen välissä olevalle huoltoasemalle, joka ei ollut niinkään huoltoasema kuin pienehkö ostoskeskus.

Espressoa en asemalta tietenkään saanut, koska meille on ilmeisesti jossakin vaiheessa säädetty laki, että suurten kaupunkien välissä olevassa maastossa ei saa nauttia liian monimutkaisista asioista.

Sen sijaan tilasin ison kahvin, koska tällaisilla asemilla kahvit, hampurilaiset ja oluet mitataan samoissa mittayksiköissä: isoissa ja jättikokoisissa.

Kahvia juodessani huomioni kiinnittyi lomailevaan perheeseen: isään ja äitiin sekä kolmeen 5-10-vuotiaaseen lapseen.

Isä nautti jättikokoista oluttaan, äiti hieman pienempää, koska hän oli ilmeisesti ajovuorossa. Lapset söivät jättikokoisia hampurilaisia jättikokoisten ranskalaisten kanssa.

Sitten hätkähdin. Isällä ja äidillä oli samanlaiset teetetyt t-paidat, joissa oli tekstiä. Jo tuo olisi ollut Etelä-Suomessa jättikokoinen etikettivirhe, mutta t-paitojen teksti sai minut tovin hyvin synkäksi ihmiskunnan tulevaisuuden suhteen.

Näiden vastuullisten vanhempien t-paitojen rinnassa luki kissankokoisin kirjaimin: "Vittuile vaan. Saunan takana on vielä tilaa."

Tällaiseksi on kahtiajakautunut Suomi muuttunut. Kun käymme eksoottisissa matkakohteissa ulkomaille, olemme jo niin tottuneet erilaisiin kulttuureihin ja niiden tapoihin, ettei meillä ole kotiin tullessamme paljoakaan kerrottavaa.

Mutta kun pysymme saman kulttuurin sisällä, ajettuamme vain hieman yli sata kilometriä kodistamme, olemme niin järkyttyneitä, että meidän on välittömästi tartuttava puhelimeen: "Et ikinä usko, mitä juuri näin bensa-asemalla!".

Kirjoittaja on espoolainen seurapiirirouva, joka tarkkailee maailmaa Café Ursulan pöydästä.