Nyt ei nämä yövuorot oikein onnistu. Tai itse työt kyllä, mutta nukkumiset menevät syystä tai toisesta ihan poskelleen. Ja koko hoito vyöryy univelkana monelle päivälle.

Olen menettänyt ajanhallinnan viime torstaina yövuoron alettua. Perjantaina lähdin työhautajaisiin iltapäivällä, kun oli kutsuttu omahoitajana ja kun muut vain pyörittelivät silmiään. Viihdyn hautajaisissa. Ikääntyneiden hautajaiset ovat erilaisia. Lähdöt voivat olla äkillisiä, mutta kuitenkin odotettujakin. Kuitenkin. Pitkä elämä oli tälläkin maahan siunatulla. Ja kovat kärsimykset lopussa, josta hänet mielelläni luovutin taivaan kotiin, joksi kutsun paikkaa elämän jälkeen. Ilman uskonnollista painolastia. Lohduttavampaa paikkaahan ei ole kuin koti. Ja mieluummin ylös kuin alas. Eli taivaan kotiin.

Hautajaisissa ruokailuineen kaikkineen vierähti neljä tuntia, joten ajoin tuulispäänä kotiin nukkuakseni edes tunnin ennen seuraavan yövuoron alkua. Noloa. Olin todella alavireinen siinä vuorossa. Onneksi molemmat yöni olivat hiljaisia, joten en hermostunut väsyneenä asukkaiden riekkumisiin. Mitä nyt eräs mummo hermostui siitä, kun oli märkä ja jouduin vaihtamaan petivaatteita. Kiljaisi minulle: Peittoa perkele. Minä siihen, että nyt kuule minäkin saan sanoa että perkele sinua kun olet kussut sänkyysi... tosi epäammattimaista. Vaikka en oikeasti suuttunut, alkoi naurattamaan koko juttu heti sanottuani. Mummo katsoi silmät pyöreinä.

Enkä nukkunut pitkään sen toisenkaan yöni jälkeen, sillä oli vietävä tytär iltavuoroon. Joten nukahdin iltapäivällä kolmen jälkeen ja heräsin kahdeksalta illalla ihan sekaisessa tilassa ihmettelemään, että kohtahan sitä on taas haettava tyttö kotiin töistä. Ja valvoin tietty puoli kahteen täydellisessä seurassa tosin. Kakkoskausi menossa.... Ja tänä aamuna kuuden jälkeen herätys, kun tytöllä oli aamuvuoro.

Sängyssä makasin kun pääsin takaisin kotiin ja sain kahvit juotua. Katselin täydellisiä taas. Ja vääntäydyin selkä jumissa kymmeneltä ylös. Ja nyt on pyykkiä koneellinen valmistumassa ja altaallinen kuppeja likoamassa. Siinä tämän päivän urotyöt ja työt koko viikonloppuna. Koirat on syötetty viimeisillä voimilla illalla, mutta muuten kotini on kuin läävä. Ja stressiä pukkaa sillä Poppanen on tulossa.

Huominen on varattu siivoukselle ja luultavasti heinänteolle. Pitäisi saada kanootti venekoppelille, niin pääsisi järvelle meloskelemaan ex-tempore. Ja tänään päättyy miehen laitoshoito. Suuria asioita tapahtuu. Työsopimusta ei saa koneelta, kun muste loppui.... pitää kirjoittaa taas käsin. Paperisotaa on alettava pyörittämään oikein urakalla.

Taidan lähteä tiskaamaan ne kupit.