Ja kaikki kirjoitukseni hävisi eilen. Prkl. Suutuin ja menin telkkaria katsomaan sammutettuani koneen suutuspäissäni. Omasta mielestäni painoin nuolinäppäintä liikkuakseni tekstissä... huoks.

Kommentista lähtenyt kirjoitusidea siis hävisi sen siliän tien. Onneksi suurin osa oli lainausta kirjasta Pään vammat. Trevor Powell on kirjoittanut mainion kirjan pään vammoista ja se suomennettuna antaa ajattelun aiheita myös verenkiertohäiriöisten kanssa työskentelyyn. Oman osionsa kirjoittaja on tehnyt omaisille ja täytyy sanoa, että tuntuu ihan siltä kuin Trevor tai sitten suomentaja olisi omakohtaisesti kokenut omaisena olon raskauden.

s.143
Aivovamma on koko perheen asia

"Ei ole vain aivoihin vammautuneita yksilöitä, vaan paremminkin on aivoihin vammautuneita perheitä, koksaka vamma vaikuttaa koko perheeseen. Joidenkin mielestä perheet ovat todellisia uhreja ja kärsivät usein enemmän kuin vammautunut henkilö itse, koska perhe saa todennäköisemmin oikean kuvan ongelmasta. Perhe ei ole koskaan valmistautunut  aivovammaan - useimmilla perheillä on jo aivan riittävästi ongelmia, ennen kuin ne joutuvat tekemisiin aivovammasta johtuvien ongelmien kanssa."

s.144
"Parhaiten selviytyvillä perheenjäsenillä ja parisuhteen toisilla osapuolilla on kolme erityisominaisuutta." Tässä kirjan muoto ei selkeästi näytä kolmea, joten erottelen niitä vielä.

"1. He ovat joustavia. He eivät ajattele jäykästi, että asioiden pitää olla juuri tietyllä tavalla, vaan he pystyvät hyväksymään muutoksen ja pitämään sitä haasteena.

2. He pystyvät kommunikoimaan avoimesti ja rehellisesti, voivat ilmaista myönteisiä ja kielteisiä tunteita sekä tunnistavat omat ja toisten tarpeet.

3. Heillä on kyky keskittyä suhteen positiivisiin puoliin. He pystyvät tarkastelemaan puolisoaan lämmöllä ja kunnioittaen, eivät suinkaan taakkana."

Voisin hyvinkin kuulua selviytyjiin. Kakkosessa olen ainakin anonyyminä yliveto. Anonyymiyteen suojautumalla suojaan tai yritän suojata lähinnä miestäni, en itseäni tai muuta perhettä. Ehkä myös työasioista voin puhua niin kuin ne on. Ja koska haluan herättää ajatuksia yleisellä tasolla enkä suinkaan parantaa vain omaa työpaikkaani, anonyymiys on oiva tapa.

Kolmoskohdan kanssa painin varmaan jaakobin painia hamaan kuoloon asti. Se mikä onnistuu ammattiminältä synnynnäisesti töissä, potkii ja sätkii kuin uhmaikäinen kakara. Joskin sellaisia hetkellisiä mielenhäiriöitäkin on ajoittain ollut, että olen itseäni ylpeänä henkisesti silittänyt päästä. Meidän suhde oli vain niin hajalla jo ennen sairastumista, ettei se niin helppoa ole kuin luulisi. Ei ole vain vammautumisen aiheuttamat ongelmat vaan myös taloudellisiin ahdinkoon ajautumisesta aiheutuneet vuosien syytökset.

Joten ehkä armon kannattaa antaa käydä oikeudesta, jos lupaan ja vannon yrittäväni saada tuon kolmosen kuin myös ykkösen kohdalta asiota eteenpäin turvaten ammatillisen puoleni avulla. Jos se kunnioittava hoito onnistuu töissä, miksei siis  kotona. Ja huumori, ei se töissäkään ole ollut teennäistä. Kotona vain pirullinen irvistys.

Hyvä ystäväni, joka myös tätä blogiani käy naureskelemassa, on kokenut omaishoidon kiemuroita. Nyt hoidan hänen hoidettavaansa työkseni. Saan ystävältäni ahaa-elämyksiä monesti. Oman omaisen hoito etenkin intiimialueiden puolella on vaikeampaa kuin vieraamman ihmisen. Näin se on ja näin se menee.

Toivon, että saan koulittua Poppasesta intiimihoitajan... Sekään kun ei ole ihan selvä asia vielä, että mikä onnistuu ja mikä ei. Poppanen ei ole antanut täältä lähdettyään elonmerkkiä, vaikka minä olen vääntänyt sähköpostia sormet ruvella. No, jos hän on tietotekniikan kantamattomissa. Pitäisi kai laittaa txt-viestiä, että lue s-postisi ja vastaa sinulle annettuihin kysymyksiin.

Minä taas en tykkää kirjoitella txt-viestejä. Yritin tälle ystävälleni laittaa viestiä sairastuttuani estyväni kaipaamastani hänen luonaan vierailusta ja sain aikaiseksi viestin: En voi uuhia käydä, kun olen sairas. Kännyni ei vain huolinut viestiäni: en voi tulla, kun olen sairas. Minusta tuo on ihan silkkaa suomea. Joskus pitää kirjoittaa nuorisokieltä tullakseen ymmärretyksi. Mä, sä jne.