Ehkä sittenkin selviän ne viimeiset tunnit. Vaikka tiukkaa se tekee. Halkojen heittelystä alkaen minua riivannut lavanseudun kiputila. Nyt sitten jostain syystä juilii ihan kunnolla säteillen käsivarteenkin saakka. Se tästä puuttuisi, etten voisi tehdä mitään noille herukoille viikonloppuna. Vaikka kai ne tippuu sitten pensaista. Tai on kerättävä sitten vasurilla. Tai otettava burtonia ja kerättävä vaan.

Hiiriä ja ihmisiä asuu täällä. Hiiriä tuntuu riittävän. Vasta tunti sitten tyhjensin kaksi giljotiinia ja äsken napsahti uudelleen... heti ei kuolo korjannut, vaan järkyttävää sätkimistä riitti villitsemään koiria, joten täytyy kohta käydä katsomassa, josko oli henki lähtenyt hiirujen taivaiseen. Ei mulla hiiriä vastaan ole, mutta ei tartte tulla mun keittiöön... häh.

Kävimme tänään sitten vihdoin kävelyllä. Tytär kävelytti uusia maastokenkiään reissua varten. Autollahan sinne tietty mennään, mutta tarkoitus on patikoida koirien riemuksi. Ja ei vähiten meidän ihmisten.

Ainoa murhe onkin tuo auton tilanne. Kun yksi renkaista temppuilee ja vie minulta voimat tehdä autolle muutakaan. Siis tilata aikaa korjaamolle. Että jännittää varmaan lähteä noin epävarmalla kyydillä. Toisaalta, autohan se vain on. Sitten kai liisattava auto loppuajaksi. Kalliiksi voi tulla, mutta minkäs auttaa.

Koiraneitonen on rokottamatta. Monta asiaa miehen jutuista on sopimatta, eikä vähiten se, kuka ajaa miehen kyydit jatkossa. Voi mähnä. En ole vielä hankkinut sitä addressiakaan edesmenneelle taksikuskille. Renkaat pitää vaihtaa jo tuon ilmanvähenemisenkin takia, mutta myös siksi, että niistä useampi kuin se vuotava on sakkorengas. Mutta ensin on nypittävä nastat pois talvirenkaista. Uudet talvirenkaat saan vaihtokaupassa miehen autoon. Joten pysyisi tuo autoni nyt sen verran kunnossa, että kerkiäisi ajaa niillä uusilla talvirenkailla. Höh.

Enää 8 työtuntia. Mutta että nekin voi olla tuskaisen raskaita. Riittää kun joku asukkaista menee huonoon kuntoon. Tai jotain muuta tavallisuudesta poikkeavaa tapahtuu.