Ja kyllä tuntuu, että tapahtuu. Tytön idea oli että kävellään klo 9. Kello oli 9.38 ja ei ketään näy. Ajattelin, että tarkistan kellonajan uudelleen. Nukkui. Koska minäkin olin herännyt jo kuudelta kahvinjuontiin ja olimme eilisiltana valvoneet puolille öin nuotiolla.... väsytti kummasti klo 9. Joten päätimme että sitten illalla.

Toinen älynväläys oli minulta esittää sen sijaan, että johonkin aikaan kävellään: muutetaan ne tytön kamat nyt huoneesta toiseen.

Jos minulla on tavaraa. Tytöllä on sitä tuhat kertaa enemmän. Ja sellaista vauvalelusta lukemattomiin lehtiin, 'joissa voi olla jotain tärkeää'. Voi veljet. Ja kun hän ei sitten halua heittää mitään pois ja kun ei olisi tilaa uudessakaan kotona yhtään enempää - ellei pojan/veljen tavaroita viedä tytön huoneeseen... haloo. Entäs minä? Mitä minä tästä hyödyn? Jos vain tavarat vaihtavat paikkaa.

No tapahtuihan se sitten kuitenkin. Tavarat on edelleen miten sattuu, mutta kaksi helkkarin isoa vuodesohvaa on hilattu toinen tytön huoneesta sängyksi siipirakennukseen ja toinen kuistilta tytön huoneeseen lähteneen tilalle. Ja jostain syystä olemme haalineet vanhoja kirjoituspöytiä suvulta. Siivessä on kaksi, tässä huoneessa yksi, tytön huoneessa oli kolme, joista yksi heppoinen, valkoinen peilipöytä. Ja se heppoinen ainut joka kelpasi.... Ainoa huono se olikin.

Joten minulla on nyt sitten kuistilla jo yksi kirjoituspöytä ja toinenkin sinne mahtuu ja kolmaskin tarvittaessa ikkunarivin alle. Siinä voi sitten vispipuuroa jäähdytellä.... talvella. Marjaämpäreitä säilytellä, kunhan nyt ensin saisin itseni sinne pensaisiin.

Mutta lomanaloituksena siis rankka, mutta erittäin palkitseva. Saattaa olla että huomenna vain nukun. Jos vielä saisin tytön ajamaan yksin, mistä on ollut puhetta. Siis autolla töihin.

Mies tuli avustajan kanssa taksilla pihaan myöhässä. Meni tavallaan ohjelma ihan uusiksi. Olin jo myöhässä kyläkerhon pidosta, joten soitin kaverille, että josko pärjäisi, niin voisin rauhassa jatkaa muuttoakin, kun mieskin on myöhässä ja en kerkiäisi kuitenkaan kuin puoleksi tunniksi.

Mies haluaa välttämättä hoitaa täysistuntonsa puuceessä. Ja hävisi kohta tultuaan ja varmaan jonnekin muuallekin. En kerinnyt soitella perään kun piti siivota ja kuskata tavaraa. Noh. Tuli se mies sitten sisälle ja siinä soviteltiin ruokaa uuniin ja huonekaluja siirtoon kun huomasin, että toinen - se karkaileva - koira oli pellolla. Prkl. Mitä on tapahtunut?

Oli mies päästänyt koiran karkuun portista tullessaan ja ei ymmärtänyt sitä kertoa, vaan alkoi kiinnostuneena seurata meidän tekemisiä. Prkl kertaa sata potenssiin tuhat. Että jos sittenkin siirtäisi laitoshoitoon takaisin. Porttikieltohan tässä heilahtaa heti, sillä ei näytä pärjäävän koiren kanssa, vaan päästää koiran luikahtamaan ulos. Ja niin kyllä tosin on käynyt myös meille muille, vaikka on osattu varoakin...

Nyt syömään!