Ystävyys on sellainen asianlaita,
että se kulkee meriä ja maita,
tulipa eteen risu tai aita,
ei se siinäkään niskojaan taita.

Olen viettänyt kaksi vuorokautta melkoista haipakkaa. Koska viikko oli oma viikkoni ts. mies osastolla olin valmis hyödyntämään tapaamalla ystäviäni. Ja kun siinä vapaita oli vain kaksi... ja kun vielä tytär oli aamuvuoroissa ja yksi auto käytettävissä ja lähikaupungissakin oli käytävä tytön ajokortti hakemassa.... pikkuisen tuli kiirus ja tapahtumat tuli äkkiäkin eteen. Mutta hauskaahan se vain oli.

Tosin mitenkään liittymättä tapaamisiin, nukuin öisin todella huonosti, joten pyrin nukkumaan päivisin tapaamisten välissä - mutten sentään aikana... ja nytkin olen ihan pyörryksissä palattuani eilen saunaillasta ja valvoskeltuani viime yön jännittäessäni aikaista aamuherätystä. Tytär lähti mummolaan eli äitini hoiviin syvään etelään Pendolinolla viiden aikaan, joten olimme hereillä jo neljältä. Ja tietty puoli tuntia etuajassa miehittämättömällä rautatieasemalla, jolta nousi vain yksi matkustaja tyttäreni lisäksi junaan.

Olen menossa yövuoroon. Joten palattuani kotiin kävin koisimaan hyvällä omalla tunnolla, vaikka ehkä viisainta olisikin ollut valvoa iltapäivään ja sitten kiskoa muutaman tunnin unet. Vaan kun ei kyennyt ja nyt jälkeen päin voinkin todeta, että nukuttaa muuten vieläkin.... ja luultavasti ei tarvitse kauaa pyöriä sängyssä saadakseni uudestaan unenpäästä kiinni.

Ajattelin, että jos tässä vähän vielä ny'in tässä koneella, laitan saunan lämpiämään ja ruokaa tulemaan.... sitten nukkumaan uudestaan ja virkeänä töihin eväiden kanssa.

Suunnitelma on tosi hyvä, mutta yksi ongelma on tässä, että miten pysyä hereillä....?