Vieläkään ei ole täysin selvää, mikä herätti kauhuntunteisiin toissa yönä. Metsiemme miehet ovat esittäneet niin ketun, ilveksen kuin supikoirankin puolesta on liputettu. Entäs ahma ja mäyrä? Jäniskin päästää kuulema hyydyttävän äänen joutuessaan hengenhätään, mutta tämä öinen kuljeksija jatkoi ääntelyään varmasti kymmeniä kertoja ja puolisen tuntia, joten kyllä siinä ajassa jo sokkiinkin olisi kuollut.

En minä katunut ole maalla asumista. Olenpahan vain joutunut nyt kokemaan sen ainutlaatuisuuksia törmäämällä harvinaisiin tilanteisiin. Jep. Näki karhun vuonna 2001. Lenkkipolulla ja keskellä päivää kesäkuussa. Mutta en kuulu tämän kylän ainoisiin ihmisiin, joka ovat sen jälkeen otuksen nähneet. Joten törmäillään. Enkä suinkaan ole pelkoa koskaan päästänyt valloilleen. Rajoittamaan elämääni. Enemmän pelkään kuolevani tuohon autonromuuni tai toisen ihmisen käsissä.

Autonromusta päästäänkin toiseen harmiin, johon olen törmännyt. Renkaassa ei pysy ilma. Oli vaivaa taannoinkin, kevättalvella. Joten harmit palaavat, koska näytän elävän niiden voimalla. Ja mikä mahtanee olevan se viimeinen musertava harmi, sillä samana päivänä tyhjeni rengas kun olimme viettäneet kauhuntunteja yöllä.

Samana päivänä tuntia myöhemmin kun sain tietää renkaasta tai sen musertavasta tilasta, sain kuulla toisenkin järkyttävän tiedon. Luottotaksikuskimme on menehtynyt sairaskohtaukseen viime viikolla. Eli nyt sitten menee taas kaikki uusiin puihin. Hyvä systeemi hakee uutta kuskia ja opettelua puolin ja toisin. Ja menetimme tärkeän ystävän tämän kuskin muodossa.

Mutta kaikesta tästä huolimatta, elämä jatkuu, vaikka vähän kivistää. Ilo pintaan, vaikka sydän märkänis.

Ja hyvät ihmiset: 16 tuntia työtä jäljellä lomaan.

Hiirenmetsästys jatkuu. Suklaa maistuu. Neljä ronttia on nujerrettu. Nujertaisin kyllä niitä mieluummin jossain muualla kuin keittiössä, mutta sieltä sitä tullaan viemäriputken vierestä. Jos ei siitä, tullaan jostain muualta. Nälkä ja helppo ruoka houkuttelee.

Kauhea takaisku oli se kuitenkin, ettei tytär sittenkään suostunut lähtemään metsälenkille töiden jälkeen. Tänään olisivat koirat päässeet vapaaksi. Yksin en viitsinyt lähteä, kun edellisestä lenkistä on liian kauan, että nyt olisi ollut minulle tarjolla valjakkoajelua ilman kulkupeliä. Muutenkin koiraneitokainen on tottelematon ja karkailee portista ihmisten mukana... ja sitten odotellaan itse tarhassa karkulaista, sillä en halua tosiaankaan opettaa, että emäntä juoksee makkarat kourassa karkulaista houkutellen.