Ilmeisesti ei tarpeeksi syvällä, kun nyt poskia kuumottaa. Päivä on ollut yllättävän aurinkoinen. Haaveilemme grillaamisesta kunhan pimeys laskee. Makkarat kävin ostamassa. Pimeys vielä puuttuu. Ja poimija pensaasta. Piru vieköön. En muistanutkaan, että se noin hidasta hommaa on. Mustia vielä väriltään, joten saa tihrustaa niitä ja etenkin niitä huonontuneita, ylikypsiä marjoja, joita kuitenkin liiskaantuu käsiin.

Pää on ihan pökkyrässä johtuen auringossa olemisesta. Minulla on sellainen hieno lierihattukin, mutta ei se tullut mieleen tämän kesän kokemuksien perusteella. Enemmänkin sateenvarjo tai vastaava. No, naamaa kuumottaa. Marjoja on vain ämpärillinen ja vain kaksi pensasta poimittu.

Sen lisäksi olen kurittanut pyykkipiikaa oikein tuntuvasti. Saa nähdä saanko sitten ihan kuivaa pyykkiä koskaan, sillä on pakko viedä isoja päiväpeittoja uhkarohkeasti ulos kuivumaan.

Piti lähteä kävelylle kun tyttö tulee kotiin. Sitä laiskottaa ja se siitä. Kyllähän minä nyt vielä toisena vapaapäivänä muistan, miten on kintut aamuvuoron jälkeen kipeät. Itseasiassa tuntuu itsestänikin, että olisin jotain tehnyt, kun väsyttää. Taidan tehdä tuon ruoan valmiiksi, syödä ja käydä päivänokosille, että voin illalla nuotiolla sitten valvoa pirteämpänä.

Ei siis pirteänä vaan pirteämpänä. Tätä purettavaa väsymystä näyttää olevan aika paljon. Vaikken kyllä univajeesta olevinas ole kärsinyt. Ehkä kyseessä on enempi sen jännityksen laukeaminen, mikä työaikana on minuun latautunut.