Mahalaskuun meinaa. Ei siis syytä miehen puolesta halkokasassa. Eipä niin, kun ei ole tarvinnut asialla juurikaan stressata. Mutta kun se intervalliviikko alkaa huomenna. Ukko onkin siitä niin masentunut, ettei mikään enää huvita ja mikään tunnu miltään.  Loogistahan tuo sittenkin on.

Ja ajatus mönki mieleeni vieraiden kanssa keskustellessa miehen kunnosta.... naps. Ja kysyin sitten vieraiden lähdettyä, että millä mielellä on kun sinne osastolle olisi taas mentävä.

Se hyvä asia on ollut koko ajan, että lähtenyt on mies aina kotilomien jälkeen osastolle nurisematta. Ja nyt kun meikäläinenkin ymmärtää mistä kengät puristaa, on helpompi ymmärtää, ettei sitä ihan hohdokkaassa kunnossa voi tietenkään olla.

Ja mikä parasta. Kotiintulo on lienee sitäkin hauskempaa.