Lasken kohta tunteja loman alkuun. Onneksi on pari vapaata ennen loman alkua, joten pääsee huokasemaan jo ennen loman alkua.

Tarvii lomaa. Paikat on ihan jumissa, kun ergonomia unohtuu väsymyksen takia. Ja kiireen. Ja huonosti nukutun yön taakka painaa hartiat kumaraan. Ja sade estää muka kävelyn, joka rentouttaisi, hoitaisi kahden turhautuneen koiran antipatioita ja parantaisi myös meidän kaikkien unenlaatua. Ainoa mihin se ei auttaisi on hiirten bilettämiseen meillä. Grrr.

En minä jaksa kissaa ruveta kasvattamaan. Sehän se tästä vielä puuttuisi. Siis kissi. Minä kyllä tykkäisin toisaalta, mutta en kai minä mikään tytönhupakko ole ja lähde sellaista hanketta tosta vain toteuttamaan. Sen sijaan virittelen kaikille vaarallisia loukkuja ja pelkään että koirat pääsevät loukkuja laukomaan....

Herukkapensaat. Herukat odottavat. Minä odotan. Että olisi vapaat ja pouta samana päivänä. Maanantaina pitäisi olla satamatta. Ja minulla on ainakin vapaata, toinen juttu kerkiänkö istumaan pensaissa.

***

Huolestuttaa tuo avustaja. Hän on alkanut järjestellä tavaroitani. Ei sillä, etteikö ne sitä kaipaisi, mutta ei herranjumala toisen tavaroita toinen osaa mieleisekseen laittaa. Joten tuntuu pahalta, kun mun käsinkirjoitettuja muistiinpanoja on ollut tavallaan siinä silmien alla. Nenäliinoja ostettiin taannoin, kun tytöllä oli poskiontelontulehdus. Paketit jäivät tähän konepöydälle pyörimään ja nyt ne ovat pinottu korkeaksi pinoksi, pienet taskupaketit korkeimmalla. Tuntuu oudolta.