Saas nähdä miten käy tässä avustaja-asiassa. Avustaja seilailee ulapalla. On ymmärtävinään ja ei kuitenkaan ymmärrä. Huolestuttaa se, että mitä tulee päättelemään jatkosta.

Minä alan jo luovuttamaan. Ajatukset kuntoutuksen onnistumisesta avustajan voimin. Olen epäillyt nyt jonkin aikaa, että ehkä kyseessä on diagnosoimaton vajaakuntoisuus työnhakijana. Sain tuosta ajatuksesta idean kenen puoleen kääntyä. Työnhakijoita välittävään tahoon. Heti huomenna.

Siis tähän on tultu. Avustaja kulkee kuin päästäinen lastenpotassa. Sokkiin kuolee. Ja minä onneton en tiedä osaanko auttaa, vai lisäänkö vain vauhtia.

Olen ollut tyytymätön, kun en saa lomaani rauhassa pitää, vaan minun on työllistettävä avustaja. Vaikka eihän se niin voi olla. Ja nyt tuntuu, että avustaja on täysin hakoteillä hoidettavan suhteenkin. Hän uskoo, että mieheni on syömättä makeaa, kunhan saadan ravitsemusterapeutti se miehelle kertomaan. Tai sitten minulle tai sitten avustajalle.

Minä luulen, että paniikki johtuu siitä, että olen lomalla ja toisaalta, vaatimukset ovat kasvaneet, kun on joutunut osallistumaan miehen mukana toimintakeskuksen elämään. Toisaalta on varmaan tykännyt, kun siellä saa miehen ohjaukseen apua, mutta hänen tehtävähän se on. Ehkä nämä kahden viikon havainnot ovat tehneet hänestä epävarman ja siksi hän toteaa, ettei tunnu osaavan mitään.

Oliko odotukseni liian kovat? Ei mielestäni, koska kyseessä on koulutettu ihminen. Hänelle ihmisten olisi annettava lapsensa vastuulle. Joten odotin, että hän olisi suuntautunut henkilökohtaiseen ohjaamiseen. Mutta nyt merkit viittaavat siihen, että hänelläkin taitaa olla ongelmia oma-aloitteisuuden ja jonkun muunkin osa-alueen tienoilla. Valitettavasti.

Hän ei ole tutustunut aivovammaisen ajatteluun ja ongelmiin. En tiedä, miten ihmiset yleensä toimivat, mutta jos minulla töissä tulee uusia asioita, minä otan selvää ymmärtääkseni edes jotain. Mutta avustaja kommentti siitä, että pitäis varata aika ravintoasioista tietävälle henkilölle, koska hänestä meille ei kuulu jatkuva muistuttaminen. Olen ällistynyt. Hän oli kirjoittanut sen viestivihkoon, joten en kuullut väärin. Ehkä en ymmärrä... kenelle se asiantuntija pitäisi tilata.

Joka tapauksessa en tiedä enää aikooko avustaja tulla töihin. Minä vastasin vihkon kysymyksiin sähköpostilla ja pyysin vastaamaan, että tiedän, että hän on saanut. Ei mitään, vaikka hänen pitäisi olla lukemassa antamiani oppaita.

Illalla hän laittoi tekstiviestin, ettei voi käyttää työaikaansa oppaiden lukemiseen, vaan hänen on mentävä toimintakeskukseen tekemään ne tunnit. Nyt herää kysymys, että tietääkö tämä ihminen oikeasti, kuka on työnantaja. Ja kykeneekö hän ajattelemaan, miltä minusta tuntuu ja miten minä jaksan.

Vaihtoehdot ovat vähissä. Haa, luulitte että annan potkut perseeseen. Noup. Tarjoan yhden mahdolisuuden parantaa kuin sika juoksua. Ja sitten tarjoan toisenlaisia tehtäviä, jos ei mene jakeluun ja hoidan kuntoutuksen itse. Ai, mitäkö tehtäviä? No, niitä perinteisiä piikajuttuja. Tiskaamista, siivoamista, puiden kantamista sisälle, uunien lämmitystä ja lumen luontia. Kunhan katsoo, ettei mies häviä kartanolta ja syö karkkia salaa. Tietysti piian pitää ulkoiluttaa - ei koiria - vaan mies. Siitä etuudesta en piru vieköön luovu.

Ja avustajan kannattaa varautua lomautuksiin jatkossa. En enää leiki samarialaista kiittämättömälle ihmiselle, joka ei ymmärrä mitä uhrauksia minä ensimmäisellä viikolla tein. Roger? Hoppas det. Näin se menee.

Ja jos ei lyyli kirjoittele vieläkään, tulee kenkää, vaikka mies joutuisi takaisin parantolaan. Joku tolkku tässä saisi olla.

Sinänsä huvittaa, kun ensi viikolla minulla on taas viranomaisten järjestämä tupatarkastus. Huolitaanko minut omaishoitajaksi vai ei. Tuleeko statusta vai ei.

Tätä asiaa olenkin miettinyt, että vienkö toisilta määrärahoja, kun olen tällainen työssäkäyvä. Mutta minä hoidan kuntaan toisaalta verotuloja ja ei tämä täysipäiväinen omaishoitajuus ole todellakaan velalliselle ihmiselle mikään vaihtoehto. Joten katson, että olisi väärin, ellen nostaisi häntää tässä paikassa, jossa joudun venymään töiden jälkeen ihmisen hoitajana ansiotöistä väsyneenä, välttäen viemästä laitospaikkaa joltain uupuneen omaishoitajan hoidettavalta.

Enemmän kädenjälkiä tarvittaisiin meistä omaisiaan hoitavista. Tämä päivä on mennyt laskiessa yltääkö maksut maksukattoon. Entä lääkekulut? Pitäisi sopia kaksi aikaa miehelle, yksi itselle (muut olen tainnut unohtaa...enemmän niitä olisi), mutten voi, ennen kuin saan työlistaa eteenpäin. Avustajakin kärttää listaa, ihan kuin se olisi minulla takataskussa. En vain vilauta. Prkl.