Kadehdin ihmisiä, jonka elämä on tylsää. Ei vaan minulla. Aina sattuu ja tapahtuu.

Täällä haisee lievästi palaneelle. Minä vain tein jotain ihme broilerkinkkukiusausta. Vetistä tuli mutta hyvää. Ja tämä kouluammuntakin harmittaa. Tietysti. Ja tein kaksi vuokaleipää uuniin heti kun kiusauksen sain uunista.

Ruoan jälkeen ajattelin lähteä jälkiruoalle sähköpostia lukemaan, kun sain aika mielenkiintoisen viestin vielä tuntemattomalta ihmiseltä. Joku kohtalon toverini. Ei. Puhelin soi ja numeroa näytti vain. Sieltä soitti tosi mukavan tuntuinen naisihminen, joka oli kiinnostunut meillä avautuneesta paikasta.

Nyt helotan täällä posket punaisena onnesta. Ja jälkiruokakin on nautittu. Palaneen käry johtui taasen siitä, että ne vuokaleivät unohtui uuniin. prkl. Toisaalta, meillä taitaa olla uusi avustaja, joten väliäkös palaneista käntyistä.

Nyt sitten miettimään loppusanoja Poppaselle. Onneksi olin työstänyt päätöksen jo valmiiksi, joten uskalsin lähteä uutta haastattelemaan. Sovittiin että torstaina aamuvuoron jälkeen hän tulisi. Sitten alkoi kaduttaa, että ei hemmetti, törmäävät kyllä toisiinsa. Voi veljet. Tämä uusi Poppanen soittikin äsken ja kertoi, ettei halua jättää sitä käyntiään torstaille asti, vaan on nyt tulossa tänne.... täällä ollaan ihan naturel eli luulin, että vasta huomenna pitää vähän taas ryhdistäytyä.

Se mitä Kauhajoella on tapahtunut jää väkisin minulla taka-alalle. Mutta kuten sanoin Jokelan tapauksen aikana, tunnen samalla tavalla. Mielenterveysasiat on ihan poskellaan jos on sitten ikääntyneidenkin asiat. Ja lasten. Ja ....