Blogit, joita seurailen, ovat hiljakseen. Tai ne, jotka blogilistalta löytyvät. No, ehkä kaikilla on muutakin tekemistä perheensä kanssa sunnuntaina, ehkä sää muualla houkuttelemaan ulkoilemaan. Ehkä vain koneet ovat menneet rikki. Ehkä minun kannattaisi jatkaa tätä loputonta siivoamista.

Suuret linjat ovat näkyvissä. Mutta joka paikka on vielä pientä sälää täynnä. Ja huomenna olisi kuurattava lattiat. Pakko. Jo itsekunnioituksenkin vuoksi. Viimeksi ovat nähneet pesuainevettä lattianpesutarkoituksessa toukokuussa. Mutta sentään tänä vuonna ja sulien aikana. Silloinkin tosin tupatarkastus oli tulossa. Ne tytön valmistujaiset.

Tyttö soitti ja kysyi, tarviiko tuoda mitään kaupasta. Jokin sentään etenee. Uskaltautuu  jo kauppaan. Luultavasti on ostanut itselleen sitä sun tätä. Luulin, että olisi huomenna vapaalla, mutta paskanmarjat. Pitää käydä asioilla aamusta, että auto joutuu tytölle. Haaveilin jo hiustenleikkuusta. Mutta olkoon.

Olisi ihan pakko jaksaa vielä jatkaa tätä siivoamista. Huomiselle on ihan tarpeeksi, jos pitää imuroida rikkinäisellä imurilla ja vielä kuurata harjan kanssa. Meinasin vähän nähdä vaivaa enemmän kun kerran siivoan niin harvoin.

Olen tänään seurannut, että läheisen pihjalan marjat ovat huvenneet kaiken lajisille linnuille. Aiemmin tilhet verottivat satoa ja tänään tiaiset, jotka myös tutkivat puihin kiinnitettyjä linnunpönttöjä. Kai niitä on tarkisteltava seuraavaa mökkikesää varten. No, marjat ovat siis huvenneet. Meinasin tehdä repoja linnuille talveksi. Mutta sama kai se sitten on, jos nyt syövät itsensä kylläiseksi.

Okei-okei. Mennään, mennään. Ei tuonne pihlajaan ole tullut rastaita kummempia, vaikka kuinka sinne tiirailen.