Poppanen siis. Ei varmaan ymmärrä ollenkaan, miten hetteessä minä täällä olen ollut odottaessani, milloin hän lukee sähköpostiaan ja milloin etenkin suostuu maksamaan. En tiedä  repeänkö, jos hän kertoo olleensa toimintakeskuksessa vaikka sen kielsin.

Siivosimme tytön huonetta. Hiiren paskaa eli papanoita oli lapioitavaksi asti. Eucalyptystä oli imeskelty ja ripoteltu niitä jämiä sitten pitkin pöydillä olevia tavaroita. Tyttö kantoi nyytin toisensa jälkeen siipirakennukseen, mutta eihän ne loppuneet. Pojan nyytit pyörivät taasen siivessä tytön tiellä, joten taidamme olla ihan loopissa eli tehtävä alkaa ja päättyy siihen alkuun. Ja alkaa taas uudestaan.

Leivoin sämpylöitä. Siis muille ruoaksi.

Sitä ennen olimme kantaneet puuhellan päältä sen kanin hiirten kaveriksi tytön entiseen huoneeseen. Joten päätin ottaa hellan käyttöön. Eli savustaa. Nyt huoneissa on jo ihan mukava lämpö. Ja ehkä viikon sisällä savun hajukin hälvenee.

Savustin taas itseäni ulos. On tämäkin elämää.