Tavallaan tuntuu jo siltä, ettei täällä kotona mitään kehittävää tapahdu kuitenkaan. Ja kun sinne töihin olisi palattava ensi viikolla. Ja jotenkin aivoni kaipaisivat jotain muutakin miettivää kuin aivottomalta tuntuva avustaja ja aivottomaksi todettu mieheni... alkaa kohta omakin kuuppa himmetä.

Avustajan tulon jälkeen, en ole käyttänyt aamuja enää itselleni. Vaan kirjoittanut pitkät pätkät viestivihkoon. Onko ollut hyötyä? Ehkä vähennän siihen menevää aikaa siten, että ko. toiminto tehdään ennen nukkumaanmenoa, joten jutut lyhenevät oleellisesti... luultavasti ja todennäköisesti ajoittain puuttuvat kokonaan. Mutta miksi ihmeessä helmiä sioille syöttäisi?

Hei, parempi purkaa täällä kuin ensi viikolla kohteelle... jospa minä taas löytäisin sen viisaamman otteen tälle yhtälölle, jossa x näyttää olevan muuttuva määre. Niin kuin toiset ihmiset aina.