Eipä vietellyt koneella olo tänään. Sen verran kerkesin uutisia selailemaan, että älysin Soneran laajakaistojen menneen tukkoon ja käyttökelvottomaksi yön aikana ja saadun korjatuksi aamu kymmenen tietämiin, mutta ruuhkia luvattiin tiedon valtaväylille. Ja kohta sen jälkeen tulikin sellainen ruuhka, että polliisi ohjasi mopin varteen.

Tai oikeammin harjan. Varrellisen Siniharjan varteen, jolla hinkkasin hikihatussa. Ja tuloksia tuli. Lisäksi löysin parisängyn alta koiranoksennuksen, jota en halunnut preparoida, vaan laitoin vessanpyttyyn oksennusta pidätellen... ja sen jälkeen kun olin jyystänyt sitä irti imurin suulakkeella ja sitten sillä harjalla... luultavasti kyseessä on Kuutin oksentama karvatuppu... joku kerta sillä on suoli tukossa. Ei sillä jalkoja ollut. Sillä tupolla, mytyllä vaan näytti ihan Kuutin omilta ruskeilta karvoilta ja ykältä. Kuivuneelta. Sen vuoksi luulin, että se on hiiri tai myyrä.

Koska lotrasin veden kanssa niin reilusti, ettei lattia kuivanut täältä 'konehuoneessa' pistin vuokaleivän tulemaan ja sämpylöitä tavallisille leivänpurijoille. Tuolla nyt kohoavat sähköhellan päällä. Kunhan kelit tästä vielä viilenevät ja leivinuunissa tulia aletaan pitämään, kokeilen kaverin kirppikselta ostamaani rännirautaa eli patonkivuokaa... mahdu se ei sähköuuniini. No, sitten kohta.

Mutta siis kiitos Soneran, sain siivouksen aika hyvään jamaan. Tiskiä kyllä on, mutta vielä minä kerkiän illan aikana niitä huljuttelemaan. Ja voin herätä huomenna kukonlaulun aikaan, kun tulevat vasta joskus kymmenen jälkeen. Kävin näet hakemassa kotisairaanhoidosta hoitotarvikkeita eli kuivikkeita ja sain tietoa asiasta huomenna tulevalta henkilöltä.

Sen lisäksi tein taas tosi motivoivan oivalluksen. Käyn huokailemassa aina kuivitustarvikkeita hakiessani ja tänään mittuutin verenpaineeni, joka siis oli vuosi sitten alapaineen osalta hieman koholla. Nyt ei ollut enää. Ja sitä mieltähän minä silloinkin olin, että johtunee huonosti nukutusta yöstä ja yleisestä väsymyksestä.

Mutta siis mittausväli vierähti ei muuten vuodeksi vaan puoleksitoista. Mutta niinhän sitä sanotaan, että suutarinlapsella on huonot kengät, jos ollenkaan.

Jaaha taidan lähteä kaapimaan sähköhellalta sen ylipursunneen taikinan tai sitten laitan vain levyt päälle ja paistan siinä. Ja teen pikku drinksun. Toas. Minä juoppo. Kyllä se loppunee, kunhan pääsen töihin. Vaikka voisi sitä snapseja harrastaa ihan terveysmielessä. Niin sanoo tyttärenikin, joka osti risteilyltä minipullon minttulikööriä ja joi siitä kolmeen otteeseen kolmen viikon aikana. Joten ei se omena puusta kauas putoa.