Juu, teillä on maanantai, mutta minulla on tunne, että on lauantai. Eilen olin töissä kuten kolmena edellisenäkin päivänä. Joten kun tänään on vapaata, täytyy olla lauantai.

Niin, nyt on Efraimin tyttärellä oma almanakka. Siitä tulikin mieleen, että voisi vilkaista kalenterista, ettei vain ole luvannut minnekään olla paikassa x tapaamassa ketään.

Heräsin tytön tuloon siipirakennuksesta lihapatojen ääreen ennen hänen töihinlähtöään. Hänellä on maanantai. Ihme juttu.

Heräsin siksi, että nukahdin jo yhdeksältä. Olen ollut niin väsynyt, etten osaa sanoin kuvailla. Jos nämä viimeaikaiset digut jotenkin ovat vaikuttaneet sitten, mutta eivät ne yllätyksenä tulleet, joten enpä tosiaankaan ole tuntenut niitä sellaisiksi suuriksi hankaluuksiksi. Ovathan ne henkilökohtaisesti lasteni hankaluuksia ja turha minun on alkaa heidän puolestaan murehtia, vaan kerätä voimia, että jaksan tukea sitten kun sen aika on.

Ulkona on ihanan - tekisi mieli sanoa - Jumalan aamu. Suhteeni uskontoon on niin maanläheistä, ettei kirkkoon ole tarvinnut mennä kumartelemaan. Virretkin ovat kuin itkuvirsiä verrattuna gospeleihin. Meillä tosin on valtakunnallisesti erilainen seurakunta, niin erilainen, että sen vetäjät lähtevät muualle. Sinne missä ei kaivata itkuvirsiä. Mutta se siitä.

Pitääkö ajatella maalaisjärjellä? Vai kaupunkilaisjärjellä? Kasvavatko ne jos muuttaa kaupunkilaisena maalle vai miten? Tuli mieleen tässä kun mietin omaa viehtymystäni pohjata asioita mitä ihmeellisimmin perustein.

Olen ottamassa kissoja. Ei ole ollut koskaan ennen. Vain lapsuudenkodissa. Joten en tiedä kuin mielikuvia kissan elämään liittyvistä hoitotoimenpiteistä. Jo ruuan miettiminen tuntuu korkeammalta matematiikalta. Kissoille on tullut elämäntapojen muuttuessa ongelmia ja allergioita, joita ihmisetkin sairastavat. Ennen joivat maitoa. Nyt tiedetään, ettei aikuisille kissoille. Ennen söivät hiiriä, nyt nappuloita ja Lazia Shebaa ja muuta höbää.

No, meille tulee siis kaksi kissakaverusta. Kimuleita tosin ja leikattuja. Hienoja daameja luultavasti. Ja elämäntapasairauksia. Munuaiskiviä... Ei muuta kuin googlettamaan kissaravintoasioita. Voi jösses että markkinoilla on vaikka mihin ilmiöön oma kissanruokansa. Ja hinnat ovatkin varmaan sitten sen mukaiset.

Silmiin osui kun näytölle lävähti myös sellainen minunlaiseni järkeily. Jos miettii mitä kissat söivät ennen, (tietenkin lukuunottamatta sitä, mitä ihmiset hyvyyttään antoivat) kissat pyytivät petoina jyrsijöitä, lintuja jne. Ja siihenhän se elimistö on kaiketi pitkässä kehityskaaressa jalostunut. Efraimin tytär pääsi itse asiaan. Eli loppuuko hiiret tästä Huvikummusta vai ei, kun sisäkissoina olleet kaupunkilaisdaamit saapuvat sulostuttamaan läsnäolollaan Huvikumpua?

Onko pohjalla kateus Nooan arkkia kohtaan. Alkaa olla eläimiä. Pienen eläintarhallisen verran. Pelaan mielikuvitusdominoa, jossa kissat syövät kanin ja - luultavammin koiratkin. Kani onkin pieni pelinappula, joka pitää öisin niin kauheata elämää, ettei sitä huolisi kukaan makuuhuoneeseen, joten naistenhuoneessa on ollut kanipojan eläminen yksinäisyydessä. Kesäisin puuhellan päällä keittiössä...

Vaan toisin on, kun Daamit kaupungista saapuvat. Huoneen saavat tästä Huvikummusta ja siellä niitä hiiriäkin on ollut. Kani on kaiketi otettava pois huoneesta ainakin aluksi... ja luultavasti lopuksikin, ellei käy niin, että kissat haluavat nukkua samassa huoneessa muiden tyttöjen kanssa eli koirien.

Ei. Vastaus on kysymykseen, ovatko koirani tottuneet kissoihin. Ei, myös kysymykseen kissojen tottumisesta koiriin. Tai kaneihin. Tai hiiriin. Elämään on saattava haastetta. Jos ei muuten, niin hankkimalla kissoja. Aikuisia kissoja.

Toteutan tässä samalla sitä laajaa haavetta eläimistä, mitä haluan. Mies ei ole kissoista pitänyt, mutta me muut kyllä kaipailtu. Ja sopeutuu tuo mieskin varmaan, sillä ei hän mikään eläinvihaaja ole. Häntä on ärsyttänyt kissojen kuseskelu nurkkiin ja lintujen syönti... ne kliseet. No, Daamit eivät ole päässeet ulos. Edes valjaissa. Eivätkä varmaan lintusia ole syöneet siten. Ja jotta kusta ei kollitkaan kylältä maaliskuussa tulisi nurkkiimme losottamaan, Daameilta on viety mahdollisuus saada pentuja.

Eikä minun tarvitse enää hankkia kissalle kaveriakaan, vaan se tulee samassa paketissa. Kuten tarvikkeetkin. Ja ilmaiseksi kyyteineen päivineen. Vaikka kerroin rehellisesti koko tilanteen. Allerginen naisystävä odottaa kissanomistajamiehen kanssa yhteiseloa omassa asunnossaan. Niin se menee.