Sovimme Poppasen kanssa, että avoimesti kerrotaan asiat. Ja eilen illalla sain viestin, että on kyllä kysellyt lähempää avustajan töitä, koska päivät tulee matkoineen niin pitkiksi. Niinpä.

Maksan siitä kovaa hintaa, että haluan elää täällä ja tällä tavalla. Olisi pitänyt totella pikkusysteriä. Hänen mielestään miehen vammautumisen jälkeen ainoa oikea teko olisi muuttaa keskussairaalakaupunkiin. Meni välit poikki kolmeksi kuukaudeksi. Sen verran itsekäs paska olen, etten halunnut muuttaa elämääni yhtään enempää kuin se jo pakosti oli muuttunut. Itsekäs paska siksi, että varmasti olisin saanut avustajan vuotta aikaisemmin. Pysyvää en varmaankaan, mutta kaikki oliiiisiii niin paljon helpompaa...

Nyt minä ja mieheni tarvitsemme
  • sosiaalityöntekijää (päällepäsmäri)
  • toimintakeskusta (osastoaikaisen hoidon tukitoiminta)
  • sairaalaa (intervallihoito)
  • kotisairaanhoitoa (hoitotarvikkeet)
  • diabeteshoitajaa (diabeteshoidon seuranta)
  • laboratoriota (INR-määritys)
  • kotipalveluohjaajaa (omaishoidon tukiasiat)
  • henkilökohtainen avustaja (you already know)
  • toimintaterapeutti (no sitä yläpiän kuntootusta)
  • neuropsykologi (sammoo ku edellä)
  • kuntoutushoitaja (valvoo etujamme sosiaalityöntekijää koskevissa asioissa)
  • taksiautoilija (virkistyskyydit, joita ei olekaan mennyt yhtään)
  • rakennustarkastajaa (jos tarvitaan muutostöitä kotiin, meille laitettiin tukikahvoja ja vessanlattia pinnotettiin kusen kestäväksi)
  • fysioterapeuttia (apuvälineet, mahdollisesti kaidetta pyytelen sängynlaitaan, josko estäisi tömähdykset...)
  • tilitoimistoa (laskee avustajan palkat)
  • vakuutusyhtiötä (laittaa laskut työnantajalle tulevista kuluista)
Ja näistä kolme tahoa ei ole käynyt kotona: tilitoimisto, laboratorio ja neuropsykologi. Eli avoimet ovet tarkastuksille. Siinä elämäni levällään. Tulkaa ja nähkää. Vaikka minä olen syytön uhri. En edes kohdekaan. Vaan mieheni.

Joten mitäs siitä jos avustaja taas vaihtuisi, jos vain olisi mistä ottaa. Ja alan ehkä tässä kehittymään työhönotossa hyvin.... luotan ainakin ensivaikutelmaan. Ja teen koirien agilityradan, jonka avustaja on läpäistävä molempien koirien kanssa. Tenttaan kissatietämystä... ja testinä on tehtävä viikon ajan ruokaa, joka soveltuu koko perheelle ja ruuanlaitto tapahtuu puuhellalla. Ja viikon aikana lämpötila ei saa noussa 22 asteen yläpuolelle. prkl. Minähän olen taitava.

Jos ja kun joskus paikka taas aukee, laitan nettiin uuden ilmoituksen. Tositarkoituksella. Että jos et nauti pitkistä päivistä ja autolla ajosta, suotta vaivautua. Jos ei koirankoulutustaustaa, no deal.

Minua ei kyllä lannisteta.

Ainakaan vielä.

Ainakaan näillä konsteilla.