Eivätkä kyseessä ole mitkään eläin vaan diagnoosi. Poika on masentunut ja tytöllä todettiin tänään endometrioosi. Kumpikaan ei sinänsä tullut yllätyksenä, mutta heille itselleen kaiketi jonkinlaisena shokkina kuitenkin. En tiedä, milloin minulle tulee sitten lähete mielisairaalaan.

Jaa, miten jaksan? Ihan tavallisesti. En tiedä, onko oikein ajatella, etten voi taudeille mitään, mutta niin minä perhana ajattelen. Kumpikaan ei ole saanut kuolemaantuomitun papereita, vaan elämään hidastetöyssyjä. Jos minun töyssyni kymmeneksi vuodeksi olisi tuo oman puolison vammautuminen, olisin peräti tyytyväinen. Että jos silleen jäisi.

Vaikeinta on, ettei kerkiä edellisestä aina selvitä kriisiapua antamasta, kun toinen räpsähtää silmille. Poppanen on jo osoittautunut kultaakin arvokkaammaksi. Ainoa huoleni on, että hän lähtee. Poikani oli aamulla esitellyt itsensä sanomalla: Olen se ja se ja minulla on mielialalääkitys.... voi veljet.... Tyttö itki puhelimessa lääkärireissun jälkeen kotona. Minä käskin mennä puhumaan avustajan kanssa, itki vuolaammin, ei se ole kotona. Olivat miehen kanssa kävelyllä..... että toinen päivä ja niin korvaamaton ja uskottu.

Joten miksi surisin?

Lapinlahden linnutkin ovat päätyneet samaan.

Miksi surisin?

Ei ole mulla yhtään ystävää
kaikki on hyvin pimeää
viserrän oksalla alimmalla
nuotilla väärällä kamalalla

Vaan miksi surisin
aina kun näen meidän rumpalin
tiedän voi käydä vielä huonommin
kauhean paljon huonommin

Ei kasva leipäpuu mun pihalla
on lompakkoni vereslihalla
vaan eipä ole pihaakaan
taivasalla joudun kulkemaan

Vaan miksi surisin
aina kun näen meidän pianistin
tiedän voi käydä vielä huonommin
kauhean paljon huonommin

Ei muotoni silmiä hivele
en mallina leipääni ansaitse
en kauneuden ole perikuva
itseasiassa olen helvetin ruma

Vaan miksi surisin
aina kun näen meidän kalju-saksofonistin
tiedän voi käydä vielä huonommin
kauhean paljon huonommin

En älyn huumori mestari ole
ei mielikuvitus lennä pitkälle
ei Pegasokseni hurjana laukkaa
runoratsuni aina paskaa haukkaa

Vaan miksi surisin
aina kun näen meidän trumpetistin
tiedän voi käydä vielä huonommin
kauhean paljon huonommin

On suku laskenut varaani
isoisä oli kenraali
isäkin melkein normaali
ja minulla kuihtunut genitaali

Vaan miksi surisin
aina kun näen meidän urkurin
tiedän voi käydä vielä huonommin
kauhean paljon huonommin

Kun tyttöni tansseissa tapasin

näin kasvot Tenho Saurenin
vartalon Winston Churchilin
ja aivot Adolf Hitlerin

Vaan miksi surisin
aina kun näen pojat orkesterin
tiedän voi käydä vielä huonommin
kauhean paljon huonommin

Vaan miksi surisin
aina kun näen meidän orkesterin
tiedän voi käydä vielä huonommin
kauhean paljon huonommin

Minä eroan!
Voittoon!
Eikun minä jään!
Voittoon!


Miksi siis surisin, kun minulla on täällä verkossa ystäviä. Ja monta hyvää ja uskollista ystävää ihan livenäkin!