Ykkösvapaa. Huomenna töihin.

Päivä meni nopeasti suurkaupungissa, koska olen vanha ja tarvitsen nyt sitten ne suurennuslasit silmilleni. Ja arskat vahvuuksilla. Haaveillut olen jo neljä vuotta, muttei ole ollut työttömänä mahdollista ja sitten ei kyennyt miehen vammautumisen jälkeen ajattelemaan mokomaa haavetta. Nyt sitten voi ajella autolla arskat päässä.

Me tosin lähdimme niin myöhään kaupungista, että auringosta ei ollut enää kiusaa. Pitkistä valoista kylläkin.

Huomenna tutustun miehen miehen toimintaterapeuttiin. Tulee kotiin. Ja en ole täällä siivosti ollut avustajan lähdettyä eilen aamuvuoron jälkeen, joten huomenna pitäisi kyllä tehdä jotain pientä. Mutta jos vähät välittäisi. Hmmm.

Ostin myös talvikengät. Eli rahaa paloi ja paljon. Pitänee käydä keräämässä tai kerjäämässä ulkoa syötävät ensi tiliin asti. Mutta man do what man got to do.

Kova sähköpostiliikenne kissoja tuovan ihmisen kanssa on ollut käynnissä. Siis niiden kissojen jotka ovat kuukauden päästä tulossa meille. Suunnitellaan ja suunnitellaan. Matkantekoa ja luovutusta ja tavaroita ja ruokia. Toiselle ruoka onkin ostettava eläinlääkäriltä. Ei haittaa. Luultavasti maksaa mansikoita, mutta voisi tehdä kisulle hyvää vähän laihtua. On aika tuhdissa kunnossa kuvista päätellen.

Minulla on ollut Lapinreissun kuvatkin rompulla noin neljä viikkoa. Ei ole vain siirtynyt sinne toiseen osoitteeseen. Koskahan saisin aikaiseksi. Yhtään mitään. Ja toisaalta eipä tässä tilanteessa jää voimia tehdä juuri muuta kuin olla möllöttää silloin kun ei ole töissä. Nyt vielä kolme vuoroa ja sitten olisi kaksi vapaata... sitten yksi töitä ja yksi vapaa ja neljä töitä ja sitten öitä ja öitä ja kuntoutus ja kissojen tulo. Pidän silloin yhden viikon lomaa.

Pakko lähteä pötköttämään. Tuntuu, ettei ajatuskaan kulje. Ja kirjoitusvirheiden määrää en voi edes kuvitellakaan.