Lähdin aamulla käymään kaupassa, kun tyttö vie auton iltavuoroon mennessään. Tai olisihan minä voinut leikkiä taksikuskia, muttei innosta sekään.

Kävin ostamassa itselleni tyynyä. Siis tyynyn. Ei kai sitä metritavarana ole... tai voihan sitä olla.

Ei ollut ekassa kaupassa. Siis mieluista. Samanlainen littana kuin tämän hetkinen. Se kuoliaaksi nukuttu. Ja pesunjälkeen sen voikin sitten luovuttaa roskapönttöön. Eikä sieltä ne pölypunkit kyllä normaalipesussakaan kuole, joten ostan tylysti uuden. Tai siis enhän minä sitä tyynyä löytänyt.

Löysin jotain lankaa, jolla aion koristella työpukua... mutta se onkin jo toinen juttu. Kaksi naulakkoa, jotka muistuttavat jo meillä olevia... ja naulakoitahan tarvii aina. Ja vihdoin yksi versio tuuletustelineestä. Projekti on kestänyt vaivaisen kuukauden. Kun niitä kirppariversiotuuletustelineitä ei vain saa tällaiselta pieneltä paikkakunnalta. Ainoasta kaupasta oli loppu ja heidän tavarantoimittajansa oli vaihtanut syyskuun alussa varasto-ohjelmaansa ja se venyttikin toimitusaikoja, joten eivät uskaltaneet tehdä tilauksia siihen tahtiin kuin olisi normaalisti tehneet, kun ei tiedä mitä tulee ja mitä ei edellisessä tilauksessa.

Menin kassalle ostosten kanssa tänä lokakuun ensimmäisenä päivänä. Merkityksellinen päivä, sillä se on ensimmäinen päivä, jolloin PANKKIKORTTINI ON MENNYT VANHAKSI.

Ei muuta kuin pankkiin. Tulihan sieltä se ilmoitus, mutta tässä pomotuksen tiimellyksessä se unohtui tyystin. Pankista lampsin ulos uutukainen pankkikortti käsissäni. Vastaan tulee kartallani kyseenalaisen maineen omaava ihminen, tuttu, joka saattaa olla suulas. Siis menin paljastamaan tänä mustana päivänä, että välit miehen sukulaisiin on mennyt.... no, ehkä appi on hoidellut tuota markkinointia yksipuolisestikin, joten ei ehkä hirveitä pääse tapahtumaan.

Haen ne ostokseni ja menen ruokakauppaan uuden korttini kanssa. Palautan LIMSAPULLOJA. Sillä alkon pulloja kone ei taida huolia ja minähän enää selviä ruokakaupan tarjoamisilla... ilman mojovaa migreeniä tai kapulaa. Ja siksi siirryin kirkkaisiin. Joita puolestaan tulee nautittua vähemmän, sillä lähin palveluntarjoaja (matkahuollon ohessa) on 50 kilsan päässä tai siis 25 kilsan. Ja tuo avustajakaan ei vielä ole aloittanut trokaamista. Joten pomo ei aloita dokaamista.

Onneksi kissanomistaja muisti pullolla, jota nyt silmät kiiluen katselen, sillä se on yhteinen tyttären kanssa. Ja kun minä en ole töissä on tyttö töissä ja absolutismi onkin hyvällä mallilla.

Palataan sinne ruokakauppaan. Sieltä saa tyynyjä. Kaupat tuli. Kassalle kauhean tavaramäärän kanssa ja maksamaan. Kassatyttö tokaisee, että haluaa sen pullokuitin. Olin sen jo antanut, mutta kun ei vienyt sitä pois kirjoitusalustalta... olin tallettanut takaisin lompakkoon. En näyttänyt harmistusta, sillä teki sanella vähän suullisesta esiintymisestä, mutta tukin oman esitykseni. Eikö ne pirulaiset tiedä että asiakas on kuningas. Ja minä olen sentään ihan pomoihminen. Irtisanon alaiseni ovelasti koeaikana ilman irtisanomisaikaa...Plääh.

Hrrr. Täällä on kylmä. Ulkona on aurinkoinen keli ainakin kirkolla. Mutta kotiini ajetaan ylöspäin. Pilviin asti ja nyt kotimäkimaisemia peitti usva, jonka läpi aurinko kyllä näkyi, muttei tehonnut. Rakastan juuri näitä sumuisia syyskelejä. Varisparvea naapurin pellolla.... ei omalla. Elämä on ihanaa.

1951630.jpg