Että miksi minä en saa mennä nukkumaan talveksi? Väsyttää niin kauhiasti. Tosin syynä on varmaan nyt se, että jostain sanomattomasta syystä tai sitten neljästä yövuorosta viime viikolla, minua väsyttää päivisin ja öisin nukun huonommin. Kääk. Olikohan kokeiluni sittenkin huono vai onko vain harjoituksen puutetta?

Joka tapauksessa, aamuvuoron jälkeen minä hyydyin. Istuin opiskelijan kanssa tietokonehuoneessa, koska olin saanut tietää aamuraportilla, että ohjaava opettaja tulee käymään. Enkä ollut työskennellyt vielä opiskelijan kanssa kuin parisen tuntia, joten tosi vaikeata oli sanoa tästä kyseisestä henkilöstä juuri mitään. Ja tunnin istunto enempi raukaisi kuin jännitti.

Maanantai meni diabetesneuvojan käynnin vuoksi melkein siihen. Ja vaikka tiesin, etten saa tiistaina tehtyä kotihommia, en saanut sitten kotiinpalatessamme sen enempää aikaiseksi.

Tiistaina kävin silmälääkärissä, joka kertoi sen, minkä jo tiesin. Onhan siitä hyvä maksaakin, mutta toisaalta sain tietää, että silmät olivat muuten hyvät, mutta vanhat. Ja ettei taittovirhe ollut parantunut. Koska tyttäreni oli mukana ja varannut oman aikansa samalta lääkäriltä.... keski koko sessio reilut kaksi tuntia. Ja kun säntäsimme syömään suoraan lääkäristä nälkäisinä, tyttö valoa karsastavana tiesimme jo, ettei paljoa muuta voi keritä päivän aikana tekemään.

Sillä lasithan oli vielä käytävä optikkoliikkeessä valitsemassa. Siihen meni ruokailun jälkeen reilu tunti, sillä otimme molemmat vielä aurinkolasit vahvuuksilla.

Piti käydä vielä Gigantissa, sillä tytär tahtoi uuden kännykän kun mediasoitin temppuili. Minä en oikein tajua, mitä medisoittimen temppuilu merkitsee, mutta sain sen temppukännykän itselleni. Ei tarvitse ostella kännyköitä, sillä niitä tulee armonpaloina lapsilta. Nyt on kännykässäni kamera. Ja koska tyttö on hukannut manuaalin, minun ei siis tarvitse keksiä mitään tekosyytä, miksi en lue manuaalia. Vaan jääpi sitten nämä hienoudet nyt käyttämäti, jollen jaksa kysellä ja varsinkaan kuunnella annettuja ohjeita.

Eilisen päivän vietimme uuden avustajan kanssa. Meillä oli hauskaa, mies hiippaili lenkillä omaa tahtiaan takana. Kanttarelleja tuli muutama. Koirat juoksivat onnellisina metsässä. Illalla olin ihan puhki.

Yön nukuin paremmin kuin siis moneen yöhön, mutta sittenkin univelan maksuun se ei riittänyt. Otinkin tuossa puoli kuuden maissa kauneusunet eli puolituntiset. Sen jälkeen olenkin laittanut hellassa tulet, sauna on lämmite, pyykit koneesta narulla, kanit ruokittu ja olo väsynyt, mutta jokseenkin aikaansaapa.

Mutta taas alkaa väsyttää. Voi kun ois viulu. Tai voisi mennä talviunille.