Minulla ei ole kauheasti sisällä kukkia ja ulkokukatkin kuuluvat lähinnä voikukkiin. Tai muihin yhtä jaloihin lajeihin.

Sisällä kukkii kuitenkin hieman jo ohi lehtikaktus ja tulilatva, joka on kukkinut viime joulusta.... joten kauhean hehkeätä kukintaa minun hoidossani ei voi odottaa.

Ja sitten on se Amaryllis. Pitempään blogiani lukeneet, muistavat kukan seikkailut viime joululta. Sen jälkeen kerroin kukasta juhannuksena, sillä silloin se kukki uuteen kertaan. Jouluna viidellä kukalla ja juhannuksena neljällä. En saanut sitä lepovaiheeseen vaan amaryllis nököttää, vähällä kastelulla tosin, ikkunalla odottamassa kuihtumisen merkkejä.

Tänään istuksiessani telkkaria katsomassa heti aamusta... jäin miettimään, että koska lehtikaktus on jo ohi kukkinut, pitäisikö ostaa uusia kukkia jouluksi. Ei ole ollut tapana. Harvoin olen edes kukkia saanutkaan.

Mietinkin, että amarylliksen voisi ostaa, kun ne noin ahkeraan kukkivat. Vilkaisin ikkunalla olevaa Amaryllista. Valo heijastui sen läpi ja kuvittelin näkeväni lehtien läpi jotain kukkavarren tapaista. Ei ollut mielikuvitusta, vaan Amaryllis iski taas. Ei taida vielä kukkiaan jouluksi avata, mutta kukkavarren pituus on nyt parikymmentäsenttiä ja ollut koko ajan valossa toisin kuin taannoin, kun puolimetriä pitkä kukkavarsi oli täysin valkoinen oltuaan tiskiallaskaapissa vailla valoa.

Että sellainen kukkajuttu.