Että iltavuoro-aamuvuoro yhdistelmä suututtaa. Lievä ilmaisu kertomaan sitä tuskaa, mitä ko. yhdistelmä saa minussa aikaan. Kun rytmitkin on päin honkia meni ilta puolille öin ennen kuin edes tuntui siltä, että tässä ehkä olisi jo riittävän rentoutunut ja levollinen....

Valitettavasti mies säntäsi varttitunnin päästä vessaan. Noh, noh. Ei pidä kuitenkaan liioitella. Eli ei sännännyt, vaan lähti vessaan pyörittyään ensin hätäisenä kyljeltä toiselle. Arvasin, ettei tule varttiin pois sieltä vessasta, joten aloin jonkin ajan päästä huutelemaan, että alkaisi valua sänkyyn sieltä. Ei kuulu.

Ja minä kun lähdin hakemaan ja mies seisoo kädet selän takana peiliin tuijottaen. No, niin. En siis keskeyttänyt muuta kuin välienselvittelyn peilin kanssa. Ilmeisesti keskustelu itsensä kanssa olisi äänekkäämpää, mikäli tuo puhepuoli ylipäätään toimisi normaalisti.

Unet hävisi pariksi tunniksi, mikä ei ole ihme, kun pisti niin vihaksi. Ja kun kello kaksi käy nukkumaan, (siis oikeasti en valvonut, mutta en nukkunutkaan) ja kello soisi viideltä.... jippii.

Joten eipä ihme, että olin ihan poikki kun neljältä miehen taas oli käytävä vessassa. Ja arvasin aamukahvia ryystäessäni, että kyse on uudesta avustajasta. Eli mies skarppasi että olisi kuiva aamulla. Siis tämähän se on hauskaa. Ja miehistäkin. AVH-ihmiset eivät jaksa eivätkä kykene ajattelemaan muita kuin itseään. Eikä itseäänkään, jos ympärillä on jotain tapahtumassa. Tai ei ainakaan samalla lailla vammautunut kuin mieheni.

Ja juuri tuota myötäelämistä tarvitsisi kun yrittää yhteensovittaa työtä ja perhettä ja kaikkea sitä mitä ei kykene edes luettelemaan. Ei auta ettei toinen kykene empatisoimaan... että jonkun on selvittävä haasteellisesta työstä parin tunnin yöunilla.

Mutta kuten otsikko lupailee.... nukuin sitten jo iltauutisten aikaan eli 20.45 töllö kiinni ja minä vetelemään ison puoleista tukkia hirreksi ja hirttä.... ihan tuonne 8.50 asti aamuun....

Huone olikin kalsea. Oli jo nukkumaan mennessä 17.9 astetta. Hupsista. Eli tänä aamuna vain 14.7 astetta ja ulkona 12.9 miinusta. Eli tietää mitä tehdä tänä päivänä. Aamukahvit join ensi kyllä monen villapaidan takin varustuksella täkin alla sängyssä...

Univaje on kaiketi täytetty ja toivon mukaan rytmi vastaa taas jotakuinkin Suomen aikaa. Hmmm. Yövuorot alkavat viikon päästä. No, yksi viikko Suomen aikaa kai tässä riittääkin.