On muotia puhua murretta. Minä en osaa. En ossoo. Pk-seudun kasvattina. En savvoo en hiljoo, enkä etenkään kovvoo.

Tyttäreni murehti eilen, ettei hän osaa mitään murretta. Pahoittelin asiaa, sillä kun lapset syntyivät, en osannut paikallista murretta niin hyvin, että olisin sitä voinut lapsilleni siirtää, joten yritin lahjoittaa yleiskielenopinnot. Ja onnistuin siinä. Siis lapsenikaan eivät puhu murretta.

Täällä ollaan murrerajoilla. Yleiskieltä tai savoa. Ja mieheni on savon murrealueelta ja meidän asuinkylämme myös, vaikkei onneksi samalla kuin anoppila. Pthyi! Joten olosuhteet murteen hallintaa olisi ollut.

Vaan tänään ajaessani miestäni hakemassa osastolta tajusin, että tyttäreni oli sanonut jotain kummallista. Minun juureni on nykyisen Venäjän puolella. Isäni siirtolaisena Karjalasta. Äitini Etelä-Karjalan ex-läänistä. Karjalainen. Kuten varmaan olen jaksanut mainostaakin.

En vain puhu ko. murretta. Vaikka se tuntuisikin omimmalta. Paremmin kuin savo.

Noh, se kummallisuus tyttäreni puheissa eilen: Hän haluaisi osata karjalan murretta. Koska hänestä se on häntä lähinnä. Ikään kuin juuret siellä.

Nii-in. Siis mitäh? Hänen juurensa on savon murrealueella. Vaikutanko minä noin vahvasti? Vaikken onneton edes puhu karjalan murretta! Tyttäreni mielestä hänenkin juurensa on Karjalan kannaksella. Hetkinen. Isän maa Savossa äidinkieli.... en ymmärrä. 

$$$

Edellisessä postauksessa manasin tätä kylmyyttä, joka ei vielä täytä normeja, mutta aiheuttaa pientä pakokauhua ihmisissä. Suhteettomia toimia, että kaikki toimii. Ei täällä ole kuin 16 astetta pakkasta, kirkolla kenties kolme enemmän, mutta autot hyrräsivät käynnissä kaupan parkkipaikalla.

Nii-in. Että joko ne jäähtyvät liian nopeasti ja olut jäätyy sitten matkalla tai puoli kiloa päivässä vihanneksia ostetaan ihan oikeasti. Pieniä lapsia ei autoissa ollut eikä kaupassakaan, mutta neljä autoa käynnissä eli puolet näin pienellä kylällä kaupan sulkemisajan lähestyessä.

$$$

Olo on saunomisenkin jälkeen suhteellisen virkeä. Tarvitsisikohan ne siellä yökköä? Vaikka kyllähän se väsy taas tulee viimeistään aamuyöllä.

Sauna lämpesi lähinnä pahvista ja muusta roskasta. Kun ikuisuusprojektiksi muuttuvassa muutossa vähänkin edetään, tulee roskaa kasapäin. Pahvilaatikoita ja paperia ja sitä kirottua muoviakin. Eli joka paikka täynnä polttoon menossa olevista pahvilaatikoista ja muista pakkausmateriaaleista.

$$$

Työmaailma ahdistaa. Kun turvattu määräaikainen sopimukseni umpeutuu parissa kuukaudessa, olen herännyt taas ajattelemaan miten tästä selvitään. Rahallisesti ei ongelmia, mutta avustajan lomautus. Huh, huh.

Siksi ajattelin alkaa hakemaan kaikkia mahdollisia pitkäaikaisempia hommia, vaikka en kaipaa mitään lisäuuttahauskaa-ahdistusta. Mutta kun en jaksaisi lähteä taistelemaan senkään edestä, että avustaja katsoo epämääräisiä soppareitani joka vuosi.

Muutenkin kuulemani huhu, ettei vakipaikkoja tule, jos ei hae joka hemmetin paikkaa kunnassamme, johon koulutus pätevöittää... EVVK. Joten voisihan sitä katsoa naapurikunnan suuntaan ihan vain kiusaksi. Toimipaikkaan voisin näytellä roolia, etten mahda mitään, vaan uhraudun avustajan pitämiseksi. Joten joko heräävät petaaman minulle vakipaikkaa tai huokaisevat helpotuksesta, että nyt tuostakin päästään.

$$$

Tänään on kitupäivä. Viimeinen tipattoman tammikuun päivä. Niih. Minä kokeilin, onko minussa vielä tahtoa jäljellä. Ja niin se vain kului. Oikeastaan juuri tänään on vaikeinta, kun on saunonut ja yövuorotkin takana. Ihan vain pienen rommituikun ottaisin. Vaan ei. Tytär juuri lohdutti, että ei enää montaa tuntia tammikuuta. Annoin miehelle kupin, joten pullo töröttää pöydällä.