Se mikä ei tapa, vahvistaa.

Eikä putkitukos tai rikko ole tosiaankaan asia, johon voisi varautua.

Kylmä tosiasia on, että kylpyhuoneen lattia lainehti noin 50 litran peitossa. Tytär suihkussa. Ja ihmeissään, kun suihkussa ei sitä huomaa, kun laskua lattiassa on. No, kaikki tavarat lilluivat kuin lastenaltaassa. Ei muuta kuin veden kimppuun. Ja viemärin, joka on yleensä saanut auki. Ei auttanut kuin poistaa nyt se vesi ja jättää enempi rumppaaminen huomiseen.

Ja hauskaa on, että pyykit kastuivat pyykkikoreissa. Ne vein muovikassissa kuistille pakastumaan ja odottamaan jotain toimivaa pyykinpesukoneen käyttömahdollisuutta. Ja konekin lillui tietysti vedessä, joten tiedä toimiiko se enää ollenkaan. Siis onkohan sähkölaitteet kuinkakin alhaalla?

Sen lisäksi rättiä vääntäessä noin 700 kertaa vihaisena, ranne kipeytyi. Ranteessa on ollut jotain vaimeaa kiputuntemusta siitä lähtien, kun kaaduin sopeutumisvalmennuksessa liukkaalla tiellä. Joten ehkä on syytä lähteä lääkäriin jo ranteenkin takia.

Hyvinhän tämä vuosi taas perinteiseen tapaan pyörähti käyntiin. On se vaan hyvä, ettei tarvitse tylsää elämää viettää, vaan on aina jotain pientä vääntöä silloinkin, kun sitä ei liiemmin kaipaa.

Palautumistakaan ei pääse tapahtumaan näinä harvoina tunteina, kun odotan seuraavan työvuoron alkua. Mieskin on osastolla, joten olisihan tuo ollut liian harmitonta tämän pakkasen kanssa ja sen, ettei kotiin tullessa ollut kuin 13,5 astetta lämmintä.

Sen lisäksi voisin yrittää tipatonta tammikuuta. Tuli näet otettua viime maanantaina hieman liikaa ja oli tiistaina toooosi paha kohmelo. Joten nyt on mietittävä muita lohdutuskeinoja.