On kai edes täysikuu? Olen lukenut, että muillakin menee taas öisin elämä vinturalleen eli vaikuttaako kuu taas jälleen kerran? Tai kun on muutenkin homma pielessä eli yövuoroviikko takana, on otollista sitten ulvoa puolen yötä.

Viime yö meni silleen aluksi hyvin, että nukahdin kohta kymmenen jälkeen. Mutta heräsin sitten siihen kello yksi aamuyöllä, että mies oli palaamassa vessareissultaan ja vielä pudotti lasinsa lattialle. Pakotin nostamaan ne ylös ja siitähän meni meikäläisen unet sen siliän tien.

Joten minä täräytin kahvitkin siihen syssyyn klo 1.30. Ja uni voitti minut vasta lähempänä neljää. Mutta aamukahvit on jo lusittu, joten vekkari tuntia myöhemmin soivaksi.

Joten eipä ole kumma, että minä tunnen itseni raihnaiseksi - suorastaan tautiseksi. Univajetta on riittävästi, että voisin jopa erehtyä pyytämään unilääkettä, joskin Stellaa olisi miehen tarpeisiin tuolla jossain.... Ja huomenna olisi alettava taas työnteko, onneksi iltavuorolla.

Tänään avustin avustajaa. Puhuin varmaan jargonia. Avustajasta tehdyt ensivaikutelmat peppilotassa myöhemmin. Ei mikään hehkeä päivä tänään. Onnenhetkiä huonoon tilitilanteeseeni tarjosi sähköyhtiö, joka palautti lähes kuusi sataa euroa ylimaksamaani sähkölaskua. Eivät sitten uskoneet, että jos toiminta on lopetettu, ei voi sähköä kulua yhtä paljon. Jep-jep.

***

Jatkuvat uutiset lamasta ja lomautuksista ahdistaa. Tulee mieleen, miten mainio ajankohta tervehdyttää yrityksiä virheinvestoinneilta eli huumassa palkatuilla ihmisiltä? Eipäs vaiskaan ja silleen.

Ja milloin uhka tulee kuntasektorille ja hoiva-alalle? Ei sijaisia... siis työthän ei sielläkään lopu,  mutta voisiko sitä tehdä vakituisten selkänahalla? Voisi. Eihän moni enää uskalla sairaslomalle ruvetakaan, mikäli jalka vielä heiluu vetäen toista perässään. Mikäs sen hauskempaa toisille vielä terveille kollegoille, saada perässä vedettäviä ja autettavia kumppaneita tiimiinsä. Tietää taas miten joskus saa tehdä kaiken ja joskus on inhimillistä.