Olen ollut nyt kaksi yövuoroa ja molempien unien jälkeen olen tuntenut itseni energiseksi tekemään välttämättömiä kotitaloustöitä, joihin en aikaisemmin olisi kyennyt.

Olen tiskannut astioita molempina päivinä tai iltoina, tänään hakenut polttopuita kolme korillista, pessyt molempina päivinä pyykkiä, eilen lämmittänyt uunia.

Tosin nukun nyt ibuprofeiinin ansiosta paremmin. Aivan ilmeinen iskiaskipu vasemmassa kannikassa säteilee vasempaan jalkaan. Jatkan lääkintää, vaikkei kipu olekaan kovaa, jos kuitenkin häiritsee yöuntani, viisainta yrittää saada jotain tolkkua, varsinkin kun olisi jaksettava yövuorot kahlata läpi.

Muuten en tiedä vanhojen sotkujen tilannetta enkä uusista mitään. Hyvä niin. Ja mietityttää sekin, että miksi minun on hoidettava Kelan kanssa sotkut ja milloin, kun sossun ohjeita olen tässä noudattanut. Joten en kyllä totta vie kiirettä ala pitämään, vaan hoidan asian kuntoon, kun se minulle muun asioinnin yhteydessä sopii.

Saunoin juuri äsken ja olotila on messevä. Pötsi on täynnä ruokaa, kannullinen mustaa kahvia ja nyt janojuomaksi appelsiinimehua. Ja jotenkin vain tuntuu siltä, että voisi kohta käydä nukkumaan yöunille. Niin aina, niin aina.