Olen monesti tätä asiaa miettinyt. Ja tulen kai miettimään. Pitäisikö minun pistää huihai noille terveellisille ruuille ja syödä sitä mitä ennen miehen sairastumista. Näin lähinnä juuri hänen omalta osaltaan.

Hän itse on sitä mieltä, mutta hoitaja minussa potkii vastaan. Ihminen minussa sanoo, että eikö tuo ole hätävarjelun liioittelua sen jälkeen kun aivoinfarkteja on jo ollut vähintään kolme. Epäilen, että jotain tapahtui viime kesänäkin, kun on niin puhumaton.

Eli jos lyhimmillään eläisi kaksi vuotta, siis mieheni, eikö hän haluaisi senkin ajan syödä mieluisia ja epäterveellisiä ruokia? Sen sijaan, että elää kituuttaa ilman mitään kulinaarisia nautintoja - niitä elämän ainoita- terveellisesti kenties kymmenen vuotta niin, että minä vahtaan kuin hemmetin ruokapoliisi että lautasella on puolet vihanneksia ja neljännes pottua ja loput valkoista lihaa?

Minusta koko homma on jo perseestä. Vahinko on jo tapahtunut. Lisävahingot? Siis jos kuolisi tai joutuisi laitoshoitokuntoiseksi... niiin. Mutta onnellisen, suomalaisen elämän eläneenä. Minä varmaan valitsisin jonkin kompromissin hänen sijassaan. Söisin epäterveellisiä ruokia ja vihanneksiakin sen lisäksi. Nauttisin niin kauan kuin se on mahdollista.

Eihän kyse ole kuitenkaan alkon väärinkäytöstä, tupakoinnista tai huumeistakaan. Koen että vahinko on jo kuitenkin tapahtunut ja minä vahtimisine aiheutan hänelle suunnatonta masennusta, kun olen aina kieltämässä hänen pienet ilonsa.

Olenkin rivennyt jo alkonkin suhteen. Jos otan lasillisen, tarjoan miehellekin. Hittoon seuraava tulppa! Uskonkin, että sen lisäksi että ammatillisuus minua riivaa, riivaa myös pelko siitä, että minua syytetään jos jotain tapahtuu. Ja jotain tapahtuu joka tapauksessa joskus ja yrittäisin mieluummin vähentää sitä odotellessa tätä helvetin terveysintoilua, joka syö minusta kaiken ystävällisyyden.

Jos ajattelisin että hän on kuitenkin nyt 49 vuotias aikuinen, suomalainen mies, joka asuu tukitoimin kotona. Hänen pitää elää se aika niin kuin yleensä eletään kaikkine kiusauksineen, elämästä nauttien niine edellytyksinee mikä on vielä mahdollista. Sitten ja jos hän joutuu laitokseen heikentyvän kuntonsa vuoksi, sitten on aika terveellisten ja hyveellisten asioiden vuoro.

Miksi laitostaa jo kotona?