kun en saa sitä viikkosiivousta tehtyä ilmeisesti tänäkään vuonna. Jep. Oikein luitte. Viikkosiivousta. Kuvitelkaa, kun on kuitenkin eläimiä tupa täynnä. Imuri on vielä kaupan hyllyllä...

Voimat menee tuohon pojan tavaroiden pikkuhiljaa sijoitteluun pois tytön tieltä. On varsinainen taidonnäyte, mutta niin aikaanviepä, saada tavarat mahdutettua minun silmääni miellyttävällä tavalla kissojen valloittamaan lataamoon.

Niinpä, kun tässä huomasin, että avustaja tulee aamulla sain hepulit, kun yritin raapia suurimmat vaatekasat jonnekin paikkaa A, koska B:tä ei ole. Eli vaatteeni on aina hukassa. Toisaalta en käytä kuin paitaa ja kahta viikossa ja vielä harvemmassa on housupuoli. Alushousuja vaihdan jo useammin.... mutta on se yhtä helvettiä tämä ilman vaatekaappeja.

Höh, edelliseen. Ihan kuin ne vaatteet siellä järjestyksessä olisi...

£££

Ehei, suurin kirjottautumattomuuden syitä on kaksi. Ensinnäkin, sain virkkuukoukun yhyttämään lankakeriä ja väännän taas salomoninsolmuhuivia erivärisistä langoista, joita takavuosien aikana on tullut hankittua.

Toinen ei niin hauska syy on tämä kanavauudistus. Että miksi hävisi kanavauudistuksessa kolmonen ja nelonen. Ei auttanut kanavien uudelleen haku. Jäi täyttärit katsomatta... perkele ihan suoraan sanoen.

Aloin jo totuttelemaan ajatukseen, ettei niitä kanavia enää ole. Ja vähäisiä ne on katsomiset niillä ollut tähänkin asti, mutta tärkeitä sitten. Breaking bad ja Täydelliset naiset. C.S.I. ovat naurettavia juttuja, joita katson unta odotellessa, sillä ei ole vaikeaa jättää kesken.

Kerroin vihkossa avustajalle, ettei ihmettele kanavien vähyyttä. Kun tulin kotiin, oli avustaja ruuvannut kanavat näkyviin. Suunnannut ottamaan eri suunnasta signaalit. Ei ilmeisesti mikään virtuoosi tekniikan kanssa, mutta ainakin tuon klaarasi. Kiittelin oikein kovasti ja odotan nyt maanantaita ja huomista torstaita toivoa täynnä.

Pienet on ilot meikäläisellä. Taidan hommata perunalastuja huomiseksi.... ja juhlia. Ilmassa on juhlantuntua.

£££

Avustaja innokkaana tekisi ruokaakin ja lämmittäisi saunaa ja saunottaisi miehenkin. Mutta olen niin tapoihini kangistunut, että pelottaa alkaa kertomaan sääntöjä. Ei saunassa heitetä löylyä ja pidä vaipat miehellä sielläkin ja suihkussa ei lutrata... mitä shampoota saa käyttää ja ... voi minua. Pakkohan minun on luovuttaa, kun sitä hommaa vihaa kuitenkin.

Ruoanlaitto onkin tarina erikseen. On vaikea luottaa ihmisiin, kun on niin allerginen kuin minä. Ihmiset eivät useinkaan jaksa uskoa, miten monessa ruoka-aineessa on maitoa ja viljoja. Ja sitten ne loput minun ongelmat.... joten ehkä pyydän häntä kuorimaan perunoita valmiiksi ja tavallaan valmistelemaan ruuanlaittoa.

Tänäänkin hellassa oli tulet odottamassa ja minulla migreeni. Avustaja olisi keittänyt ruokaa, jos vain olisin itsekään tiennyt mitä. Sitten tautisena yritin vääntää risottoa. Tuli aika valjua, kun vesi ja riisisuhde oli sitä sun tätä ja maustaminen ihan olematonta. Sitten tupsautin loppuun chilipaprikaa määrän, joka kauhistutti minua ja lusikoin puolet pois.

No, minä huomenna lieskon aamuvuorossa. Sitä risottoa kun meinasin evääksi ottaa. Vielä huomisaamu ja pääsen sitten hui-huilaamaan. Kahden työvuoron jälkeen. Kohtuullista. Kolme vapaata.

Virkkuukoukku kutsuu.