Pakko pitää hiljaisuutta. Kaikki voimat menee töissä. Ja tietty tässä kotona nekin, joita ei sitten töiden jälkeen ole.

Palaan astialle kenties jo huomenillalla, kun olen tottunut tähän aamuvuoroihmisen rytmiin. Hohhojjaa, aika optimistinen näkemys asiaan ilta-aamun jälkeen.... ja varsinkin sen yövuoroviikon jälkeen.

Mutta eipä olisi juurikaan kerrottavaa, kun raahustaa töihin, kaupan kautta kotia ruokaa laittamaan ja takaisin töihin ja ei nyt joka päivä kaupan kautta, mutta kotia kuitenkin ruokaa laittaamaan.

En jaksa ohjeistaa avustajaa miten minun ruokani laitetaan. Ajattelin jatkossa kuorittaa perunat hänellä, jos vain saisin jostain niin isoja perunoita, joita itsekään jaksaisin kuoria. On vain nuita peruhuavikkaiksi sopivia.