Tulin rankan aamuvuoron jälkeen kotiin. Päivän aikana olin tajunnut, että miehellä on tänään synttärit. No, ei meillä yleensäkään mitään ihmeellisiä juhlia... mutta onnea voi sanoa: oot sitten vielä elossa... tai silleen.

Kotiin väsyneenä, kun en ihan osannut relata yöllä. Ensinnäkin on vissiin kani tottunut saamaan jäävuorisalaattinsa ja kapinoi. Tytön antama kuiva ruisleivän palanen pitää hitommoista ääntä yöllä, kun kani sitä narskuttaa. Vuoroin kuuluu narskutus kuin jättirotasta ja sitten klik-klik- ääni, kun kani juo vesipullosta.... ääh.

Olenhan tottunut siihen. Mutta kun vaivasi se hässäkkä, mikä odotti tänään.

Aamulla heräsin tietysti jo neljän jälkeen. Keitin kahvit ja luovutin energiani jo ennen töihinlähtöä. Kaikki oli mennyt kuitenkin ihan hyvin.

Kupla otsikossa riensin kotiintultuani vessaan.

Ihmettelin, kun ronkalle tippui vettä. Kusenko jo takaviistoon? Tippuuko hiki? Mutta hei. Lisää. Ei kuvittelua. Huudan vessassa, että jostain tippuu vettä persiiseen.

Katto vuotaa.

Lähdin viemää lapsia mummolaan yöksi. Joka tapauksessa. Poika eheytti kovalevyni koneesta, asensi uuden antispywareohjelman jne. En päässyt koneelle ja kun siltä näytti, että lähtö venyi, istahdin tähän huomatakseni, että sehän sammui itsellään. Ei sitten prkl.

Tulin kotiin ja käynnistin ohimennessäni koneen.

Keitin kahvia ja käynnistin ohimennessäni koneen.

Soitin miehen verstaalta sisään syömään. Ja käynnistin ... ei hemmetti. Naks, naks. Kone ei käynnistynyt. Naks, naks. Ei mitään.

Soitin pojalle ja ihmettelin, mikä maksaa hei. Ei osannut sanoa muuta kuin että lämmöt oli korkealla, että koppa auki ja sieltä on voinut prossu mennä... vinde. Ei näillä väsyneillä aivoilla jaksa.

Kahvia hörppiessäni sain puhelun salaisesta numerosta. Se VOI olla mieheni. Sillä jännästi ei näytä mullekaan tietenkään sitä numero.... virallinen nimi siis vastaukseksi. Pelkkää kahinaa... joko taskusta tai keittiöstä, jossa mies söi pizzaa ja joi pitkästä aikaa olutta. Jotain jupinaa ja riensin keittiöön, sillä jokin hätä nyt oli.

Olut oli loppu. Ei. En ostanut mäyräkoiraa. Ei ollut kuin se yks pullo. Sorry.

Menin nukkumaan.

Vartin unet kerkisin ottaa kun heräsin siihen, että mies naputtaa autolehteä vieressä ja jalka tärisi kuten näillä avh-ihmisillä joskus. Olo oli kuin tavarajunassa. En voinut enää nukkua vaikka väsytti.

Nousin ylös ja kävelin kädet nyrkissä.... ehei.... vessaan. Kiskoin styroxpalasia katosta (ei paloturvallista matskua) ja katsoin lastulevyä, josta lähti pintakin irti. Jup. Soitin kaverin miehelle ja huomenna ehkä saan tietää, tehdäänkö meillä kattoremontti tänä vuonna.... isompi vai se pienempi.

Sen verran ketutti, että näitä ongelmia nyt kerääntyy, että nykäsin tekeytymässä olleen vesijohtoliitännän vessassa sen verran rajusti, että sekin alkoi vuotamaan. Nyt juoksen tyhjentämässä astiaa senkin alta tunnin välein. Sillä mikään iso astia ei mahdu sinne alle ja pientäkin on vaikea keinotella sieltä tyhjennykseen, joten hyvästi kuiva elämä.

Oma äitini taistelee kattonsa kanssa myöskin joten soitin hänelle ja kerroin kuulumiset. Että kun hänen antenninsa taannoin oikutteli, niin mullakin. Nyt hänellä kattovuotaa sisäränneistä seinien väliin, minulla on ainutlaatuinen vessa. Siellä asioidessa on seistävä pöntön vieressä kuin mies tai istuttava sateenvarjon kanssa.

Äitini kauhisteli. Minä sanoin, etten jaksa kauhistella. Tunnin kauhistelen, sitten alkaa naurattaa. Sanoin äidilleni, etten minä jaksaisi tätä vastoinkäymisten määrää, jos minä viikkotolkulla yhtä asiaa...

Puhelun jälkeen auttelin iltapalan kanssa. Ja ohimennessäni päätin kokeilla konetta. Ja sehän käynnistyi. Taisi ylikuumeta. Meni viisi minuttia löytää tästä huushollista ruuvimeisseli. Nyt kuitenkin on koppa auki ja äsken vasta ulko-ovenkin suljin.

Kauhea on pölymäärä koneen sisällä, mutta en arvaa tehdä mitään, kun on käynnissä.

Tällä hetkellä mietin vain, että miten minä maltan tästä lähteä pois, kun kerran koneen sain auki. Entä jos se ei käynnisty huomenna?