Se on kohta lusittu. Tämä ainoa vapaapäivä. Alkoi jykevästi tutulla tavalla, kourallisella särkylääkkeitä. Olisi pitänyt illalla edes ryypätä, että olisi krapulatkin potenut tässä samalla. Kiukuttaa tosi pahasti.

Tulostin päänsärkypäiväkirjan. Aion tästedes kirjata ylös v-käyrätkin. En tiedä vain kehtaanko minä kirjata, että olin töissä ja päätä alkoi särkeä kahvitunnilla, kun akat rietaantu taas pitämään helvetinmoista älämölöä.

Morkkis määräyskirjan päättymisestä vaikuttaa yt:hen. Eli yleistilaan. Stabiili, mutta aika matala. Vaikka mitä se haittaa. Mutta kun tätä muutakin vääntöä tässä elämässä on riittänyt lähes päivittäin, tuota. Ei vain nyt irtoa mikään tekoihanaolotila. Eipä niin.

Ja kun on tämä pahuksen kevätkin. Ja ne böödsit alkaa taas kujertamaan ja saavat sitten aikain aamulla varsinaisen interfaalisen konsertin, joka herättää vääjämättömästi aikaisin aamulla, olinpa mennyt nukkumaan mihin aikaan hyvänsä.

Ja tämä paljon ihasteltu valoisuuden lisääntyminen. Ei pimenny verhoillamme. Ei ainakaan mikäli jäävät aina laittamatta alas. Pitäisi, mutta kun en muista. Ja siitä kärsii sitten koko ihminen.

Lisäksi olen saanut tänään kahdesti tuntemattomana pysyvästä numerosta puhelun, joka katkeaa saman tien tai sitten en vain enää erota läähätystäkään. Ensin luulin, ukkoni tilaavan vain lisää kaljaa, mutta puhelin olikin samassa huoneessa.

Tai sitten virta puhelimen akussa on niin heikko, ettei läpäise läähätyspuheluita, ainoastaan vuorovaikutustilanteita taksikuskin kanssa. Sillä kun on kortit hukassa. Pahus kun sattuikin juuri viraabelikuskin viikko, kun meillä on ollut jo kolmasti ajoa.... Täytyy vain toivoa, että vakikuskimme tulee lomamatkaltaan ehjänä.

@ @ @

Pitäisi keittää kaalikeittoa. Ja paistaa kaalilaatikkoa. Ei näytä tapahtuvan. Ei tässä tiedä, miten kauheat döfät siitä taas tulee ja kun on se ystävällinen ihminen tulossa raskaan työpäivän jälkeen katsomaan sitä vuotavaa kattoakin.... pyörtyy sinne välikatolle vielä.

Kai tästä ihan oikeasti on nyt väännettävä edes tulet hellaan. Kissoja en ole saanut jaloittelemaan, kun toinen koirista ei mene lankaan ja eikä varsinkaan ulos, että saisin ne teljettyä siksi aikaa. Kiva-kiva.