Oma rytmi. Siitä on tullut 9-5. Tai siis 21-5. Taju vain menee klo 21 maissa, tuli telkkarista sitten mitä ihmeellisempää ohjelmaa. Eikä kai se ollut enää keski-ikäiselle kuin pankkiin olisi rahaa laittanut. Kai enemmänkin tililtä otto.

Joskus sattuu vahinkoja. Nukun ihan 6.50 asti. Eli pitkään. Ei sen pitempään. Ei onnistu. Nyt kun on enää kaksi aamuvuoroa ja kolme yövuoroa, ei ole enää niin väliä. Aamuihinhan se sopii kuin nenä päähän ja yövuoroon mennessä kerkiää lataisemaan korjaussarjan ihan hyvin.

Ja yövuorossahan valvotaan.

@ @ @

Vieläkin vaivaa taannoinen konflikti töissä. Loittonee, laimenee, mutta jäytää vieläkin. Edelleenkään en tunne itseäni sen syyllisemmäksi mihinkään muuhun kuin inhimillisyyteen. Ainoa ongelma tuntuukin olevan se, kenen kanssa sen virheen tein.

Takanapäinpuhumista riittää. Jos tarraa en olisi selkääni saanut, tuskin olisin niin järkyttynyt. Aivan kuin joku haluaisi uhkailla tietävänsä kaiken. Ja kun asia ei todellakaan ole sitä luokkaa, että siitä riittäisi kiristyskeinoksi. Sen vuoksi olen siis ihmeissäni ja niin järkyttynyt.

Ainoa lohtuni, murheeni ja jännityksen aiheeni onkin se, etten juurikaan kohtaa tätä takanapäin puhuvaa 'tuomaria'. Kesälomat on tulossa ja olemme eri hommissakin. Että sitten kun kohtaamme, maltanko laittaa omaan arvoonsa ja miten näyttää, että hänellä tässä on huonot housussa.

Tekevälle sattuu, töissäkin. Harmillista.

@ @ @

Yöpakkaset jäähdyttävät taloni tehokkaasti. Ja siis mieheni hoitolaitoksen. Mittarissa on hädintuskin 17,7 astetta. Tietää mihin ryhtyä kunhan pääsen aamuisesta kahvinjuonnista.

Kirjoittelin tätä taas vihkoon, nyt siis koneelle. Yleensä kirjoitan avustajalle aamuisin, mutta vasta huomen aamulla, jos asiaa tulee.

Päivät alkavat valjeta jo 5.22 täällä on valoisaa. Heräsin tänään jo klo 4, koska makasin käteni päällä ja se puutui. Ja koska unta ei ollut tarjolla, koko kiintiö käytetty ja silleen, kahvinkeittoon. Ehkä uudelleen nukkumaan tai sitten ei. Ja oikea vastaus onkin ei. Tässähän minä kirjoittelen jo koneella. Takassa on pidetty tulet. Pesuhuonetta siivottu. Pyykkiä ei ollut koneellista. Tiskiin en ole ryhtynyt.

Tänään tulee kaksi hemmoa suorittamaan miehen selviytymisestä arviointia. En tiedä millaisesta arvioinnista tarkalleen on kyse, mutta yritin vähän raivata paikkoja, jonne varmaan viivottimien kanssa menevät. Tosin vessa on vielä vaiheessa. Ja se tiski ja varsinkin ruokapöytä pyyhkimättä.

Jos ennakkoon kuultu on ymmärretty oikein tänne tulee nyt sitten mieheni todellinen sijoituspaikka kaikkine mahdollisine apuvälineineen. Jo aiemmin on esitetty erillistä sänkyä, jonka korkeutta voi säädellä. Vessaan koroketta, kahvaa ja ja ja

Se vain, että vessa on nyt jo pieni, eikä sinne mahdu kahvoja. Tai sitten sinne mahtuu kaikki kahvat ja korokkeet, mutta ei kukaan asioimaan. Vaikka sehän se olisikin hyvä ratkaisu, ettei kukaan enää siellä käy.

Eihän mieskään enää käy. Tuskin innostuu parista kahvasta. On aina muistuteltava, että käy. Ja unohtuu nykyisin tässä kaikessa kiireessä ja stressissä. Huomasinkin sen vasta, kun tajusin, etten ole enää pariin viikkoon siivonnut vessaa ollenkaan.

Me siis olemme tyttären kanssa nauttineet tilanteesta, kun ei ole tarvinnut siivota vessaa jalat ristissä, että pääsee omille tarpeilleen.

Siivota juu. Katto alkaa vessassa kuivahtamaan ja hajukin hälvetä. Meinaan kosteudenhajua. Ja se vuotava putkiliitos on edelleen hengissä. 7,5 tunnissa 1,5 l. Tehokasta. Siinä vessassa käydessään pääsee vasemmalla kädellä äyskäröimään mehumukilla jäätelörasiaa tyhjemmäksi. Se nimittäin on aina piripinnassa ja sen siirto ei onnistu noin vain tyhjennystä varten, vaan sitä on kallistettava. Nii-in. Kallistettava 1,5 l vettä piripintaisena. Ei muuta kuin äyskäröimään.

Aina voi kuvitella olevansa ruuhessa. Tietysti kannattaa ensin suorittaa tarpeensa pois ja sitten alkaa kiivas äyskäröinti mehumukilla lavuaariin. Ja vasurilla vielä. Kivasti napsahtaa muki silloin tällöin eli 50%:sti lavuaarin reunaan. Mutta rapatessa roiskuu ja ruuhessa vettä riittää.

Klo 5,32 on jo valoisaa. Jos ensi viikonloppuna (miten niin jos?) käännetään kelloja tunnilla eteenpäin, valoissa on vasta 6,32 mutta toisaalta illasta tunti enemmän ja kai sitäkin enemmän, kun päivä jatkuvasti pitenee.

Mitä hauskaa siinä on? Monen mielestä kun se on elämän ehto. Suorittamiseen sitä tarvitaan. Tulee lisää aikaa tehdä kaikkea. Ainakin mahdollisuus. Ja ihmekös sitten jos väsyttää yhtäkkiä tämä mahdollisuus. Kun on jaksettava enemmän kun on valoisaakin.

Taidanpa olla masentavaa seuraa tänä aurinkoisena aamuna. Lähdenpä tästä virittelemään hellaan tulia ja tiskaamaan. Neljän tunnin päästä tänne taas saa tulla arvostelemaan viivottimien kanssa.