Jos en tuntisi itseäni, voisin jopa huolestua. Syitä kuntoilun totaaliseen lopahtamiseen on lähinnä joko päänsärky, univaje tai muu suurempi rasitus. Ja seuraukset näkyvät siinä, että koko yleistila tuntuu huonolta. Joten ihan varmaa on, että nyt se taas alkaa.

Siksi toisekseen, luulin ihan oikeasti lähteväni koirien kanssa kävelylle tuonne kuran ja loan sekaan. Vaan eihän niin kerinnyt käymään, kun mieskin palasi päivää aikaisemmin kotiin ja migreeni riivasi kilpaa kankkusen kanssa.

Harmittaa kuitenkin. Sillä olo oli viime viikolla mahtava, kun hikoilin milloin crossarilla milloin kuntopyörällä. Joten pakkohan sitä on taas alottaa, vaikka tälle viikonlopulle on siunaantunut liikaa hommia, kun työt alkavat ihan oikeasti maanantaina ja siihen mennessä on saatava yhtä ja toista hommaa pois kuleksimasta ja varsinkin ohjeistaa avustaja, joka tulee tänne kuntosalille ensimmäistä kertaa.

Mutta nyt kun mies on kahvittelemassa, minä sen jo suorittanut, mutta vatsa tyhjänä aamupalasta, lähden pyörälenkille. Ehkä puoli tuntia on sopiva määrä, kun taukoa on kuitenkin monta päivää. Tänään grillataan joten sietää sulatella eilistä kebabia, jota tuli mussutettua autonremontin valmistumista odotellessa.