Sitä kai ei kukaan kiellä. Ja minä käytän telkkaria melko tilapäisen täysipainotteisesti.

Näinä kiireisinä aikoina pyydän ihmisiä siirtymään suoraan punaisella kirjoitettuun kohtaan. Sillä siinä on tämä vaikutus, joka telkkarilla tänään minuun oli. Tähän mennessä.

Ei ole maksullisia kanavia. Ei kaapelitalouksien tarjontaa. Monta telkkarikanavaa silti, kunhan vain signaali vain pysyy täällä katvealueella riittävän hyvänä. Ei siis ole lähdetty Canal Digitalin pulkkaan paremman ja varmemman näkyvyyden saavuttamiseksi. Koska minusta ei näillä leveyspiireillä pitäisi joutua maksamaan televisioluvan lisäksi paria kymppiä kuussa nähdäkseen paskaa.

Telkkarista ei tule juurikaan mitään ohjelmaa tällä hetkellä, jota olisi pakko katsoa. Ei tule mieleen, mitä yrittäisin katsoa. Minä vain satun siirtymään katsomaan tai useammin menen katsomaan tuleeko mitään.

Tällaisia tilanteita ovat ruokailut. Jep-jep.

Eipäs hötkyillä siellä sormea heristellen, ennen kuin kuulette koko jutun taustalla.

Mieheni syöminen onnistuu yksin. Muiden syöminen onnistuu muualla paremmin. Ja mieheni syöminen onnistuu yksin paremmin. Kaikkien kannalta. Miten niin? Siten niin.

Jos keskittymiskyvyssä on puutteita, toiminta katkeaa seuraamaan ympärillä olevaa toimintaa. Suu auki ja haarukka lasteineen matkalle suuhun.

Ehei, en strippaa enkä mielestäni tee muutenkaan eksoottisesti keittiössä leipiä tai ylipäätään lusikoi tai haarukoi suuhuni. Kaikki liike riittää. Tai sitten syy on ruuassa, joka ei tekijänkään mielestä ole aina ihan onnistunutta. I hate cooking. Mutta sillä pöperöllä elää seuraavaan päivään, jolloin saa eteensä taas uudenlaisen kötöksen.

Mutta siis parempi lähteä kuin hermostua hoputtamaan toista syömään: Keskity syömiseesi. Keskity. Keskity!

Eikä ole mitenkään hauskaa syödä siinä toisen tuijotuksen edessä. Jos hän sitten liene ihailee sitä joutuisaa asiantilan etenemistä jättiruoka-astiastani, mutta raivostuttavaa.

Perimmäisen kauhean inhottava syy on kuitenkin siinä, ettei mieheni kykene sille mitään, jos yskittää. Ruoka ja etenkin eritteet tuulenhalkojasta levittäytyvät pöydänantimiin. Omiin ja muiden.

Joten me syömme muualla. Ja muualla ei ole kuin oma sängynreuna telkkarin edessä. Tai kissojen kanssa. Siis eroaisi lähtötilanteesta siinä, että tuijottava otus tulee lautasellesi päineen ja pärskisi vain sinun ruokiisi.

Joten 2 antakaa meidän vaikuttua telkkarista syöden.

Se mitä lähdin tänne ikuistamaan oli tosin tuo vaikutus, jonka telkkari sitten teki aamupalan aikana. Aamukahvit kiskon torveeni ilman töllöä. Silmät ummessa, nojaten seinään sängyssäni. Korkeintaa klassista musiikkia ilmoille, mutta nykyisin ei sitäkään.

Aamupala tahtoo jäädä tiskauksen ja koneella olon jalkoihin ja vasta murina herättää aamupalan tekoon. Joten katselin vajavaista telkkarin tarjontaa ja päädyin mm. rakentamaan 24 tunnissa takapihan amerikkailaisille ja sitten Jamie (ällöjätkä) teki jotain hernekeittoa lasittomalla broilerilla ja sen jälkeen remppasin vielä rantasaunan Kuolimon rannalla sekä mökkikeittiön, jonka vuoksi juutuin katsomaan loppuhuipennusta, joka tietysti osottautui täysin huijaukseksi.

Huijaukseksi siksi, että mökkikeittiöön ei tullut pienen tilan ratkaisuvinkkejä, vaan kaatui seinää ja mökki näytti sen jäljiltä - ei mökiltä - vaan... talolta, jossa on sukset seinällä. Taas säilyi mökkimäisyys prkl.

Vaikutuksestahan minun piti puhua, kun tämä juontaja-suunnittelija kävi keittiömaailmassa tai jossain vastaavassa kyselemässä perinteiseen mökkiin keittiökalusteita, myyjä pyysi kertomaan onko kyseessä kakkosasunto vai mökki. Siis niinpä. Tunsin itseni luuseriksi tässä elämässä. Ei tiilitaloa, toyotaa ei labbista ei kakkosasuntoa ei edes sitä ykköstä.

Sanoin miehelleni, että jos joskus saan päähäni uusia keittiön, pitää muistaa sanoa, että kalusteet tulee mökille, sillä ykkös tai kakkosluokitusta ei tällaiseen huusholliin kannata laittaa, jossa ei ole tiskikonetta ja käytetään puuhellaa.

En tiedä kuinka mies aiemmin yski tuolla aamukahveilla pitkin pöytää, mutta nyt hän sai sitten kauhean yskänpuuskan. Veti omaa sylkeään henkeen. Ei tuo minun ajatukseni ollut kyllä sen luokan asia, että siitä olis pitänyt keuhkota noin.