Ja nytkö on sitten nerokas olo? Noup.
Sainpas kommentteja nerokkaasta lausahduksesta viime postauksesta. Tarkoitin nerokkuudella ihan omakohtaisia kokemuksia kirjoituksista jotka alkavat pyöriä kuin karuselli ilman pysähdystä.
Oikeastaanhan minun blogini ei ole päiväkirja, kun minun tavallinen elämä tulee siinä esiin vain kun on hankalaa. Kun harakat tekee pesää ja silleen. Omaishoitajan päiväkirjahan se enempi on. Ja kun se omaishoito nyt pyörii kehää kuin omaa häntäänsä tavoitellen sen entisen vuoristorataelämän sijaan... jotenkin sanaton olo.
Silloin ei tunnu oikein olevan sellaista tarkoitustakaan koko kirjoittamiselle. Voisi jopa joutua korjailemaan kirjoitustaan tai aiheuttaa nerokkaita härdelleitä, kuten siis jo tein. Nerokasta tosiaan.
Ja kun luulin, että tässä jotain nerokasta vuodattaisin täytyy todeta, että tuli tyhjä olo. Matkan jälkeisiä rasituksia luultavasti. Eilen kotiin tultuani huomasin kaiken sen lian ja karvakasan (kaikki karvapallot eivät olleet siis lemmikkejämme) että henkisesti tuli käärittyä jo hihatkin ylös.
Kunhan saan tuon miehen taksiin ja terapiaan (ja sen tarpeessa onkin) olen päättänyt tehdä jotain karvakasoille. Jotain niinkin vanhanaikaista kuin ajella niitä harjalla kasaan, sillä en ole saanut aikaiseksi hankkia imurinpusseja uuteen imuriini, joten ei sitä kannata täyttää viimeistä pussia karvoilla.
Kuntoiluvälineetkin kaipaisi käyttöönottoa, mutta tuntuu, ettei energiaa kannata nyt kuntoiluun laittaa. Jos sitten ennen saunaa illalla jonkin lenkin heittäisi.
I'll be back. Soon or later...
Äitini katsoo telkkua maikkaria lähinnä seurauksella että minä olen saanut tämän soimaan päässäni. Shit.Paskajuttu tosiaan.Olisi kai tehtävä jotain sen ajamiseksi aivoistani.
Kommentit