heräsin ensimmäisen kerran tunteeseen, että meikäläisen vapaat ovat loppumassa. Siis mies tulee torstai-iltana.

Tuon kirjoittaminen aiheutti parin minuutin hiljaisen hetken.

Voi-voi.

Pakko on tehdä radikaaleja muutoksia tähän omaishoitoon. Noup. Ei mitään laitoshoitoa, mutta virittämistä töiden ja vapaiden kanssa. Niitä joita taannoin taisin jo esitellä.

Tänä iltana soitan osastolle. Illalla sillä heillä on silloin enempi aikaa tai sitten ei. Pyydän josko saisivat kotisairaanhoidosta vaippoja miehelle laatikollisen kotiin tuotavaksi. Ja kotiinhan mies tulee taksilla.

Jostainhan sitä on säätäminen aloitettava.

Ja miten meni vapaat? Hölmöilin sen roskiksen kanssa. Meillä ei siis jäteauto käy joka maanantai. Ja sen takia se astia oli tyhjä kun se pirun auto kävi viime viikolla ja käy seuraavan kerran sitten ensi maanantaina, joten sinne olisi nyt mahduttava jo vaippapussejakin.

Hain sen äsken pois aivan tienvierestä. Kurkkimasta tulematonta jäteautoa. Anteeksi Sulo, mutta sinä haiset taas. Ilmeisesti miehen eliksiirit tihkuvat pusseista läpi. Yöks.

@ @ @

Autonmyyjällä on joko väärä numero tai sitten puhelimeni on rikki. Ei soittanut eilen. Toivottavasti tämä tarkoittaa sitä, että auto on kohta pihassa. Voihan se tarkoittaa sitäkin. Voihan?

Siitä seuraa paperijuttuja. Ja katsastusasemalla käyntiä ja ja ja

 

@ @ @

Sataa vettä. En innostunut mullan ostoon. Vaippoja en saanut, kun avaimet oli mummojonon takana kotisairaanhoidossa. Syy joka ottaa aivoon. Eli ei toimi se ei. Siksi sieltä osaston kautta yritän nyt jatkossa.

Työvuorolistan kävin hakemassa. Mon Dieu! Ja millaisen. Puolikas on sitten ensi viikolla förbi ja paras unohtaa tämä vapaiden vapauttavan suuri osuus. Eli se siitä sitten.

@ @ @

Tänään ei tekisi mieli tehdä mitään. Ehkä teen niin. Tai siten, etten tee mitään. Tai sitten teen niin kuin yleensä. Vähän kaikkea, ei mitään loppuun asti. Ehkä otan porakoneen ja poraan reikiä vanhoihin parvekelaatikkoihin. Teen niistä kylvörivejä vanhaan kasvihuoneeseen, jota ei ole kuin altaat ja käytävä jäljellä. Jos saan puutarhani mahtumaan sinne. Tietyt neliöt sitten käytössä. Ja toivottavasti hoidossa.

Ehkä otan oksasakset käteen ja lähden keräämään ruusuja. Tai siis leikkomaan kuivuneita oksia sieltä täältä. Melkein hehtaarin tontilla on kuivuneita oksia. Ehkä haaveilen moottorisahan ostamista, kun kihnutan isännän verstassahalla leppäpusikkoa nurin verstaan takana.

Pomppulinna tulee tänään. Puutarhakeinukaan ei ole vielä kasassa. Pitäisi kaivaa ensin monen neliön monttu ja tilattava hiekkakuorma. Hiekkakuorman tilaaminen on helpohkoa, vain puhelinsoiton päässä. Mutta se paikka mihin sen laitan, vaatii muutaman kymmenen neliön kaivaushommia ennen hiekkakuormaa.

Mutta siten tulisi hyvä. Joten keinu on kasa elementtejä verstaalla. Ehkä tuon sen kuitenkin jo lähipäivinä tähän pihaan. Vaikka se sitten uppoaisikin tuohon kuistin eteen.

Koirat nimittäin kaivoivat kukkapenkin olemattomiin ja minä meinasin kaivaa loputkin ja laittaa hiekkaa ja sitten joko puu tai betonilaattoja siihen kohtaan ja keinun siihen päälle.

Lähdin kesken kaiken jotain ihmettelemään sähköpostissa tai sitten sen kalenterissa. Gmailin kalenterissa on yksi suuri vika. Jos siis on tällainen putkiaivo, että on oppinut kalenteriviikon alkavan maanantaista, ei se jumalauta ala sunnuntaina.

Valitettavasti syy väärään Sulon ulkoiluttamiseen ollut siinä. Mietin vain kalenterin jakamisen ideaa, mutta siellä ei ollutkaan hauskaa ja sitten huomasin, että tilitoimistosta oli tullut postia ja sitten vastasin siihen ja tein avustajalle työlistankin, joskin sen ihmisen sähköpostiohjelmakin kuulema on vähän väliä sekaisin. Ai Hotmailko? Luulin sitä jonkun muun omistamaksi, mutta äääh.

Taidan lähteä hapettamaan tai hapattamaan aivojani tuonne ulos. Tai sitten sijaan tuon sänkyni ja otan tirsat. Ulkona on puolipilvinen keli, joten ei prkl enää sadakaan. Tää on kyllä ihan väärin.