Mulla on nyt vain hekkulikekkuli olo. En saa juuri mitään tänne kirjoitettua, vaikka olen tässä monta kertaa yrittänyt.

Lähden keskiviikkona reissuun muutamaksi päiväksi miehen kanssa, joten siitä tauko ei kuin pitenee.

Yritän kuumeisesti keksiä, miten rukkaisin tätä onnetonta elämääni, että edes vuoden eteenpäin jaksaisin. Otin niin tosissani neurologin sanat, ettei ole muuta keinoa kuin tarttua nyt kaikkeen mikä auttaa jaksamaan tuossa miehen hoidossa ja siinä sitä riittää nyt nyppimistä mitä on pakko niellä, mitä ei.

Sen lisäksi siitepölyallergia nostaa päätä ja minä onneton otin antihistamiinia vasta tänä aamuna ja nyt aamuvuoron jälkeen tunnen itseni asennushiekalla täytetyksi, joten ei mikään nerokas ja pirteä olo.

Joten pikku tauko sen kuin jatkuu tämän viikon ja toivottavasti keksin nerokasta kirjoittamista sitten ensi viikolla, kunhan palaa lapsuutenikodista. Mikään virkistysloma se ei ole, sillä mies tosiaan lähtee mukaan, mutta pitää kokeilla miten jatkossa siellä käydään hänen kanssaan. Autoa ei ole nyt käytettävissä, kun tytön auto on vielä myyjän kunnostettavana ja työt alkoivat tänään.

Joten haravoikaa pihanne kuntoon, minulta se taas jäi... varmaan. Auts.