Ulkoistin miehen verstaalleen. Ei käytä koneita, mutta haahuilee siellä ties mitä.

Ajattelin näet, että eilinen siivous jatkukoon. En tosin luvannut ruusutarhaa enkä valmiiksi tulemista puoleen päivään mennessä, luojan kiitos. Sillä liian perusteellista tämä on ollut.

Sain nimittäin ajatuksen, että on ehdottomasti soitettava Mullovan versio Vivaldin Vuodenajoista. Tuota. Levysoitin... kaivettava esiin kevyen taakan alta. Kevyitä olivat joka kansio yms. mutta yhdessä painoivat.... onneksi ei USB-levysoitinta kasaan.

Sitten levy pois levarista... hmm. Missähän sen levyn kansi? Ja missähän Mullova... voi veljet, että taas ponnisteltiin ja ei onneksi turhan vuoksi. Tosin autoja silmissä vilisi, kun mainoksissahan noita on erityisesti saanut kuulla ja toisaalta sellaisen aloitteesta tässä kaipailin pitempää mättöä kehiin.

Sitten huomasin, että siivous on aloitettava tasoista, joita peitti pölyn lisäksi tajuton tavaramäärä. Etenin kai pyykinpesun ohessa vauhtia 20 cm varttitunnissa. Kunnes vastaan tuli ostamani ompelukone. Jolloin pyörähdin ympäri sinne päin, missä vielä eilen oli kanihäkki. Sille pöydälle siirretään ompelukone.

Kani pääsi taas keittiöön. Nyt kissat ovat oven takana kissalassa. Kani no kanilassa ja koirat muualla paitsi kissalassa. Ja minä nukun koiralassa. So simple.

Kani on muuten nyt tervehtymässä välikorvan paiseesta. Joten siirto keittiöön on kesärituaali, kun puuhella otetaan pois käytöstä. Kanihäkkiin onkin sitten mukava pudotella tillin varsia ja kaikkea kanille käypästä.

Mutta kun siis aloin siirtää kaninhäkin alla ollutta stepperiä pöydän päältä, sain idean lähteä kokeilemaan kuistilla, josko stepperin avulla saisin hilattua kuistilla olevaa vanhaa koululaispöytää parempaan paikkaan tilaa viemästä.

Ja siellä huomasin, että kokeilu vaatii tavaran siirtelyä sillä seurauksella, että tyttö ei pääse huoneisiinsa, jos en siivoa niitä vielä tänään pois. Onneksi tulee vasta puoli neljältä.

Kuisti on siis nyt mullin mallin. Täällä sisällä taas on koko pöytä siivottu. Joskin matkalla piti tyhjentää ikkunalautakin, kun muurahaiset tekivät tulilatvan ruukkuun tällä kertaa pesänsä ja multaa oli niiden mielestä ruukussa liikaa... joten nyt sitä oli ikkunalaudalla mielestäni liikaa.

Siinä kukkia siirrellessäni huomasin, ettei lehtikaktukset taida viihtyä itäikkunan aamupaahteessa... joten virittelin valoverhonriekaleen kapan reunaan nuppineuloilla, jotka löysin helposti muovisesta rasiasta nastojen yms. seasta. Vielä helpompaa oli ottaa niitä sieltä pois, sillä ne tarttuivat piikistään kynnen alle, joten sen kuin tökki sormiaan rasiaan...auts.

Ajattelinkin tässä hieman huilata tämän session päätyttyä.

Seuraavaksi olisi tarkoitus peitellä vuode. Unohdin kuntouttavan työotteen ja päästin ukkoraasun karkaamaan ilman vuoteensa sijausta. Omani läsöttää aina puolille päivin auki TUULETTUMASSA. Mutta nyt siis koko peti on levällään ja ja ja kaksi korillista pestyjä villasukkia on siinä lajittelun alla. Että kelle löytyy pari ja kuka joutuu roskiin.

Eli tuleekin taas vuoteen sijaamisesta oma ohjelmanumero, varsinkin kun levy on loppunut ja pitäisi vaihtaa johonkin muuhun ja toisaalta mihin helskattiin joutui se Mullovan kansi ja mitä ihmeellisen ihanaa soittaisin LP-tarjonnasta?

Pitäisi varmaan sopia renkaiden vaihtokin. Ei me niin pohjoisessa olla, että enää lunta tajuttomasti tulisi. Vaan kun kesärenkaista yksi taisi syksyllä vajuta ilman aikojaan.... ei tekisi mieli ottaa mitään jännitettävää.

Mutta nyt siivoamaan pitkän kaavan mukaan ja iloitsemaan sitten ensi viikolla kun loma sekä miehen hoidosta että työstä taas koittaa. Sehän minua nyt ajaa, että sitten ei tarvitse ainakaan pakolla tehdä mitään. Eikä vesisadetta ole tälle päivälle luvattu, joten ehkä selviän sitten illemmalla uloskin.