Senkin vielä sain aikaiseksi tänään, että kävin kyselemässä yhden miehen puhelinnumeroa hänen vaimoltaan. Siis minulle oli sanottu, että kaupantäti on tämän etsityn miehen vaimo. Eli kysymys hänelle: Hei oletko Raulin mies?

Että pitäisi saada sen numero... höh. Tytölle autoa tarvittaisiin kyllä ihan lähiviikkoina, joten alkaa olla kylmä rinki persuksissa, että miten tässä käy. Ja varsinkin, jos ei autokauppa nyt onnistuisi... miten lähteä uuttakaan hommaamaan, jos ei ole autokauppiasta kiinni saanut? Ootellaanko koko kesän?

Koko hankaluus johtuu siitä, että olen mennyt tekemään kaikenlaisia sopimuksia taksikyytejä ajaneen rengin kanssa, joka saattaa jäädä nyt työttömäksi, kun tulee omistajanvaihdos.

Ja nyt on autonrenkaat vaihdettu. Ja kohta voi unohtaa koko harmin. Kuinka paljon tuollaiset hoitamattomana rassaavat, ne on tosi nopeasti unohdettu. Minut tuntien uutta harmiteltavaahan on maailma täynnänsä.

Tyttö osti itselleen polyrottinkisen kaluston, kun ihastui noihin minun ihan-rottinkiseen-vaan kalustoon. Lisäksi tulee trampoliini verkkoineen huomisessa kyydissä. Luiden murtumat tulevat lisääntymään tässä perheessä. Nyt on kieltää kun omillaan ostavat ja toisaalta on jo 20 v.

Tuhraan nyt risteilyn kanssa. Suunnittella risteily ensi kesänä ja emme saa kalentereista lukittua vastausta, saati selvitettyä käykö se koko poppoolle. Kovasti on kuitenkin yritystä nauttia elämästä. Siis tyttö ja minä ystäviemme kanssa sinne olemme menossa. Sinne Tallinnaan. Josta tulikin mieleen, etten ole vieläkään tehnyt mitään henkilökortin hankkimiseksi miehelle ja tietty samalla itselleni. Olisi tasan turvallisempi tuolla etelän maissa turistina.

Lopuksi vielä tuuletukset sille, etten saanut renkaista sakkoja. Jee-jee.