Hyvät siskot! Miksi blondi ajoi ojaan? Koska vilkku jäi päälle.
Mikä olisi vastaava miespuolinen blondivitsi – eli siis mikä olisi miehinen vastine tyhmälle blondille? Tai miesvastine anoppivitsien kauhealle anopille?

Nii-in – ei sellaisia ole. Mies on ihmisen normi, myös huumorissa, ja hauskaa on monien mielestä se, että naiset kuvataan tyhminä tai inhottavina. Väitän, että suuri osa valtavirtahuumorista perustuu vielä tänäkin päivänä yksinkertaisesti naisvihalle.

On kuitenkin olemassa myös naisten omista lähtökodista kumpuavaa, feminististä huumoria. Ensimmäinen askel sitä kohti on, että me naiset lakkaamme nauramasta sille, mikä ei ole meistä hauskaa. Viis siitä, että sovinistit tapaavat leimata tällaiset naiset huumorintajuttomiksi!

Nainen, joka nauraa omaa sukupuoltaan mauttomasti halveeraaville vitseille, halveeraa samalla myös itseään. Naurulla hän hyväksyy mollaamisen. Enkä puhu nyt terveestä itselleen nauramisesta ja itseironiasta – sitähän paras ja taitavin huumori usein juuri on – vaan seksistisestä ja tyhmästä, naista alistavasta joukkoidiotismista, jota joskus myös huumoriksi kutsutaan.

Sen lisäksi, että olisi vain huumorin ja komiikan kuluttaja ja kohde, nainen voi olla myös sen tekijä. Ammattimaiseksi naiskoomikoksi ei ole helppo tulla, eikä etenkään naiskoomikon ole helppo päästä kansakunnan kaapin päälle, mutta se on mahdollista – ja tällaisia naisia on Suomessakin useita: Ritva Valkama, Miitta Sorvali, Ulla Tapaninen, Eija Vilpas, Riitta Havukainen, Elina Knihtilä, esimerkiksi.

Hyvät siskot! Täytyykö naiskoomikon sitten olla ruma? Ei välttämättä, mutta se kyllä auttaa, että ei koko ajan pelkää kuollakseen menettävänsä viehätysvoimansa miesten silmissä.

Jotta ihminen voisi olla koominen ja hauska, hänen täytyy voida pudottautua jostain asemasta. Naiselle tällainen ”asema” on perinteisesti ollut viehättävyys miesten silmissä – eli tavallaan aikansa elänyt, alistuva ja passiivinen naisrooli on kyllä se, josta naiskoomikon on tavalla tai toisella päästävä eroon.

Hyvät siskot! Mikä ongelma!
Mitkä asiat tässä maailmassa edustavat naiseutta, mitkä mieheyttä?
Ja ovatko nuo asiat yhtä arvokkaita?

Hauskaa on se, kun mies laittaa päällensä naisten vaatteet, eli siis alentaa itsensä. Siinä, että nainen pukeutuu mieheksi, taas ei ole mitään hauskaa. Tällaisesta naisesta ajatellaan, että ”Mitähän tuokin muka tuossa yrittää.” Häneen ei osata suhtautua.

Yrittäkäämme silti. Naisten oma, feministinen huumori ei varmaankaan synny muuttumalla miehiksi, mutta rehellisyys ja terve itsensä arvostaminen naisina ovat naishuumorin keskeisiä rakennuspalikoita. Hah, hah ja vielä kerran hah!