Kunhan tässä nautin aamupalan vielä, yritän edes jonkinlaista siivousta saada aikaiseksi. Heikko olo, kun ei ole vielä mitään syönyt. Näin tulee vain tehtyä, että mustaa kahvia kaksi mukillista ja sitten miehen hoitotoimet käyntiin. Ja kun mies on hoidettu.... aamupala unohtuu tai sitten tulee se heikko olo.

Ei unohtunut, mutta heikottaa.

Myös tämä tekemättömien töiden vuori.

Olen miettinyt josko uuden harrastuksen aloittaisin tänä vuonna. Puutarhanhoito. Vaan, jos pihaa on noin 1,5 hehtaaria... hmm. Ehkä voisin rajata sitä puutarhanhoitoa aluksi koskemaan ihan koiratarhaa, mikä sekin on jäänyt hoidotta viimeisten parin vuoden aikana.

Kaikenkaikkiaan eilinen äitienpäivä oli taas floppi. Ei kukaan omasta perheestä edes onnitellut. Kotiin saavuttuamme tyttö purki itkien sydäntään viikon työpaineista ja poika ei ole mitään viestiäkään laitellut. Ja kun tämä on jo toistunut monta vuotta sen vuoksi, että kielsin hössöttämästä ja lähtemästä kauppiaiden retkutuksiin mukaan. En kieltänyt puhumasta. Mies vain käytti aina viimeiset talousrahat jonninjoutavuuksiin ja nyt tilanne on siis tämä, että koko äitiyden myytti menee minulta vuosi vuodelta ohi. Huoks.