Tai vapaille. Hyvää harjoittelua irti omaishoidosta ja työstä. Eilinen iltavuoro. Naurussa oli pitämistä. Meninkin pyytämään liukuhihnatyötä.

Olin ihan uuvuksissa kun menin töihin ja yritin keskittyä jakamaan lääkkeitä lääkehuoneessa kun muu väki kiihtyneenä selvittä työpaikalla sattunutta varkautta. Nimeä epäillystä ei sanottu, mutta avointa oli puhe ja helppo näin vierailevanakin tunnistaa ketä epäiltiin.

Asianomainen venkoili illan soittaen eri ihmisille ja viimein sille, jolta oli varastanut ja oli tunnustanut ja pyytänyt, ettei puhuta asiasta. Tyyppi on siis varmasti kleptomaani eikä minun mielestäni tarvitse kuin hoitoa. Tosin en tunne tuota puolta, että millaista hoitoa. Olisi tosi väärin vaieta ja tyytyä varastetun palauttamiseen.

Joten kun kerroin kollegalle, että ehdinkin tässä kaivata liukuhihnatyötä... nauruksi se meni koko iltavuoro, vaikka kollega oli korva punaisena puhelimessa rauhottelemassa hermonsa menettänyttä kleptomaania.

Sen lisäksi kääpiökanille tilasin eläinlääkäriltä jatkokuurin, kun alkaa taas nuupahtaa. Joten eläinlääkäri soitti kesken lääkkeenjaon kertoen minne piilottaa lääkkeet minun haettavaksi. Hekottelin tälle geokätkölle ja tunsin hieman hermostuneeksi kaivellessani putkia nurin naapurikiinteistöllä. Olihan varastelua ja kätkentää työpaikalla juuri tapahtunut.

Kaiken huippu oli, että unohdin kännykän työpuvun taskuun, tai työpaikan pöydälle tai pukuhuoneen penkille.... joten soitin kollegalle, joka puoli tuntia myöhemmin lähti, että hei honey, etsi puhelin ja laita taskuun, niin käyn aamulla tytön töihin viennin yhteydessä hakemassa sen pois.

Sen lisäksi lääkärikierto oli eilen ja aloin narista yhdestä lääkemuutoksesta, jossa kesken oleva lääkkeen purku palautettiin kertaheitolla aloituspisteeseen käytösoireen pahenemisen vuoksi. 

Noloa, mutta sain sh siunauksen, ettei muutosta tehdä ja aionkin konsultoida muistihoitaajaa puhumaan lääkärille, ettei muutosta tulisi nyt tehdä.

Kauheasti en tule siis lääkärin myötätuntoa saamaan, mutta olen nyt päättänyt, että en näistä asioista periksi tule antamaan. Ja tulen jatkossakin esiintymään etujeni vastaisesti, jos asukkaan etu sitä vaatii.

Etujani olisi miehen hyvä hoito ja työpaikkani säilyttäminen edes nykyisellä tavalla eli määräaikaisena.

Eipä ole siis paljoakaan pelissä. Näinä epävarmoina aikoina. Liekö noussut päähän saamani palkankorotus, kun olinkin tässä jonnekin sijaisten kuoppaan pudonnut... 25 euroa kuukaudessa. Silmien värikin on muuttunut sinisestä vihreiksi kusen ansiosta.

Tai sitten se, että mies meni osastolle virkeämpänä kuin aikoihin, aiheutti minulle onnentunteen, jota en tietenkään olisi saanut tuntea. Ei siksi, että kyllä se ilo siellä osastolla sammuu. Mutta kun tuo omatoimisuuden viriäminen aiheutti menneellä viikolla sanomattoman monta kertaa sellaisia tilanteita, että menetin kerran jo täysin malttini, eikä se ole omaishoitoa vaan kaltoinkohtelua.

Kenethän saisin lukkoja asentelemaan oviin, ettei tarvitsisi pelätä miehen aukovan ovia ennenaikaiseen laitoshoitoon. Vai ostanko seksikaupasta käsiraudat ja niittaa äijän sängynlaitaan aina tarvittaessa? Höh.

Valittelin kohtaloani fyssarille ja toimintaterapeutille. Pitäähän heille kertoa ettei nämä virkoamiset henkiin ole aina ihan yhtä juhlaa täällä kotona.