meinaa, mieheni ja avustajan. Pääsivät sittenkin Soluku-viikolle. Lupasin maksaa avustajan sinne, jos lupautuu lähtemään. Onneton lupasi. En kertonut huoltani, että miten sinne menette... että ymmärtääkö ne Pieksämäen rautatieasemalla jargonia?

Kunnan sivuilta luin että ovat mukana omaishoitajien Turvaverkko-hankkeessa. Tuensaajia vaivaiset 20 kpl. Ihanko totta? Kuinka moni sen ansaitsisi, muttei kehtaa anoa. Minä en rahaa tarvitse, vaan sen virallisen statuksen. Saan vapaat ja ehkä jotain muuta hyvää, kun myönnän, etten ihan pyhällä hengellä jaksa yksin miestäni hoitaa.

Googlasin Turvaverkkoa ja ekat oli päihteiden väärinkäyttäjien pyydyksiä. Hmm. En kai minä niin alkoholisoitunut vielä ole?

@ @ @

Heinää kaatui taas kolmatta sarallista. Siis ei peltosarkaa vaan viikatteen niittoleveyttä. Ennen ulosmenoa aloin kaipailla lisäaurinkosuojaa. Minulla on vähemmän mairitteleva naapurinemännän tekemä kesähattu x 2. Kellertäviä kukkaiskapistuksia. Mutta missä?

Siten pitkitetään pellolle menoa. Menin yrityksen puolelle, jossa toimistotilaksi tarkoitettu huone on muuttunut täydeksi varastoksi lähinnä muualla opiskelevan pojan tavaroita. Kaikki muovipussit joissa voisi olla vaatteita ja ei kauaakaan (tällä kertaa valitettavasti) löysin sekä tytön haikaileman kenkäkassin, että poisheittämäksi luulemani farkut.

Ja nämä kellertävä kukkalierihatut, joka päässä näytin heinäpellolla ohiajavien autoilijoiden silmiin enempi auringonkukalta kuin heinämieheltä. Prkl. Eikö sillä naapurinemännällä ole kankaita jossa enemmän munaa. En minä tämän talouden hommia saa ikinä tehtyä kukkakasa päässäni kuin päivänsankari.

Mission 10000235669 tälle kesälle, hankkia riisinviljelijöille tarkoitettu lierihattu jostain. Muutenkin voisin yrittää löytää jostain aasialaisen naisen työpuvun. Ei mitään Kiinan kansanarmeijan pukua vaan sen joku mekkotyyppisen, sillä se olisi takuu varmasti viileämpi kuin nuo minun citymaastokuvioiset housuni.

Ja äkkiähän tuolla sitten uupuu. Pitäisi jaksaa niittää mahdollisimman paljon. Jos sitten huomenna kerkiäisi nostaa seipäille. Sen verran hyvää keliä on luvattu tälle viikolle, että voisi kuivaa muutamassa päivässä, jos en hätäile noston kanssa ja etenkään tunge seipäitä liian täyteen. Haasian laittokin kiinnostaisi, muttei ole aikaa eikä työmoraalia (tietysti tuossa järjestyksessä) tehdä mitään vaivannäköä enempää.

Pitäisi ostaa jostain heinäseiväskaupasta vanhoja käytettyjä heinäseipäitä. Saisi olla varastossa. Nyt niitä on kyllä varmaan se 25 mutta jos ne menee poikki tai jotain. Säilytin viime vuonna heinäpellolta keräämäni muutaman hassun seipään tikkuineen ihan yrityksen katoksessa seinänvarteen hiekassa nojaamassa.

Lihapaistos tuoksuu houkuttelevasti vaikka aika retkuista lihaa ne tarjoaa ihmisille. Koirat osallistuivat retkuiluun odottaen minun heittelevän rasvaisimmat inhokkipalat koirille. Olenkin pidetty kokki. Tosin vain koirien keskuudessa. Nytkään en ole katsonut uuniin, joten hyvin mahdollista on tumma paahto.

Herranpieksut, tässähän on alettava miettimään tosissaan ruoanlaittoa! Tytär pääsee isänsä kanssa yhtäaikaa ja se lukema on 15.00. Adios taas kerran. I'll be back!