on meidän avustaja. Pyysin viikolla kuittaamaan viestivihkossa, että tiedän hänen lukeneen viestini. Minusta kohtuullista, jos ei muuta voi kirjoittaa, edes ok.

Kuittasi sen ainoan kerran.

Minä sitten eilen laitoin, että kuitaa joka kirjoitukseni, että tiedän.

Kuittasi joka kappaleen ja sivunvaihdon.

Juu,  naurakaa. Joko hänelle tai minulle. Mistä minä tiedän.

 

Joka tapauksessa kirjoitin, että olen nyt laskenut hänen keskimäärin tekevän 40 viikkotunnin sijaan 24 tuntia viikossa. Ja että syynä on haluni pitää enemmän vapaata sekä töistä että miehen hoidosta, mutten kehtaa pyytää kuin viimeisessä hädässä.

Ja samassa kirjoituksessa, johon siis tuli monen monta kertaa OK, kerroin, että koska hän on saanut aiheetonta palkkaa kuukausia, en katso olevani kilometreistä korvausvelvollinen, varsinkin on siis itse halunnut kuljettaa.

Niinpä teki iltavuoron jälkeen ajaa kodin sijasta yrityksen pihaan eikä mennä lukemaan naamasta mitään. Mutta kirjoitettu mikä kirjoitettu. Ja kotini on muiden linna ja silleen.

Avustaja sanoikin, ettei ole mitään pyytämässä vaan sai ne lomakkeet toimintakeskuksesta. WTH? Voisin siis vetää johtopäätöksen, että avustaja on ääliö. Ne lomakkeethan ovat avustajan ja toimintakeskuksen välisiä ja hän tuo ne tänne, kun ei ymmärrä mitä tehdä niillä. No, minä survoin ne juhannusaattona maitopurkkiin poltettavaksi.

Summasummaarum, avustaja on ääliönä kelvollinen. Meillä on hänen suojatyöpaikkansa, mutta hän tarvii aika paljon rautalankaa selvitäkseen uusista asioista.

Nyt hän oli ottanut digiboxiin maksullisen kortin kotoaan ja työntänyt sen meidän laatikkoon. Ja lisännyt sata kanavaa mun selattavaksi. Prkl. No, koska ajatus oli hyvä eli katsovat formulat miehen kanssa, pyysin poistamaan ne helvetin Harjut ja Pöntiset pois sekä ne 90 muuta ylimääräistä kanavaa ja jättämään mun vakikanavat ja heidän katsomat vain laatikkoon.

Näin meillä mites teillä?

Muuten juhannuksesta ei suurta sanomista. Olisi lystiä olla joskus ilman omaishoitoa juhannus. Nyt väännät pippalot pystyyn ja hoidat miehen siinä sivussa. Ja mikään ei mene eteenpäin, jos en minä tee ja suunnittele. Tyttö kun oli työvuorojen vuoksi ihan pois laskuista. Se hyvä siinä, että kumpikin oltiin aattona yhtä väsyneitä jo hyvissä ajoin ja kumpikaan ei pettänyt toista menemällä kesken bileitten nukkumaan.

Mutta ärsytyskerroin kasvaa aina töissä, kun alkaa vertailu että oliko vieraita jne. Ja kun minä haluaisin pitää yksityiselämäni erossa työelämästä ja en sen puoleen ole kiinnostunut kaikkien juhannuksista ja lapsenlapsista ja kääk kertaa sata.

Odotan hartaana sitä päivää kun työasiat ratkeaa kohdallani ja toivottavasti saan siirron pois vanhainkodilta. Toisaalta minun morkkikset tulevat osin aina määräyskirjan loppuvaiheessa tai jossain muussa murroksessa. Sitten taas onkin kaikki hyvin, mutta tämä siirtoasia nyt kalvaa minua kun kaikki muut tuntuvat tietävän asiasta enemmän kuin minä. Ja en suin surminkaan aio kysyä mitään, koska tuskin luotettavaa tietoa on monellakaan.

Olen lähdössä kahden työkaverin kanssa jonnekin viikoksi. Minun pitäisi määrittää koordinaatit. Hmm. Pitäisi varmaan tehdä jotain asian eteen... nyt kun sain tietää mitä saa maksaa ja syödäänkö lihaa.

Pah. Yksi ilta ja sitten aamu. Sitten kolme päivää vapaata. Joille en ole löytänyt suurempaa käyttöä. Ehkä ihan impulsiivisesti soittelen ne harvat ystäväni läpi, että mitä teette jne.

Nyt lähden patistamaan miestä mäkeen aamupalalta, joka on kestänyt tunnin. Annoin nukkua pitkään, jotta saan itsekin nukkua. Ja juoda rauhassa aamukahvini ennen ihmiseritteiden käsittelyä. Pidä peitto vaan päälläsi tiukasti, ettei lemahda ja pilaa aamukahviani. Heheh.