kiivaasta heinän niittämisestä. Huomaa, ettei ruotoni ole työtä vissiin sitten nähnytkään. Tulee perjantaina mielenkiintoista, jos yritän vääntää siellä ihmiseloja työpaikalla. Huh, huh. No, hieman liian aikaista miettiä sitä.
Sen sijaan ei ole liian aikaista miettiä sitä, miten jaksan huomenna riehua niittämäni heinät seipäille, jos kylki on kipeä. Ja se tieto, ettei ole heinistä kuin kolmannes nurin, ei auta ollenkaan.
Ja tämänkö heinähässäkän takia minä viime viikon taivuttelin tyttäreni vaihtamaan vuorot? Alitajuista. Kuten sekin, ettei kenellekään ystävälle sopinut minun tapaamiseni. Paitsi yhdelle, jolle sopi se päivä, joka ei sitten loppujen lopuksi sopinut minulle. Ja olen nyt viestinkin laittanut asiasta, että josko ylihuomenna, joka sekään ei taida sopia minulle, kun
poika ilmoitti lähtevänsä yllätysreissulle ensi lauantaina ja tulee hakemaan retkitavaraa täältä huomenna ja lähtee sitten ylihuomenna jo takaisin. Että sillä lailla, sitten niin. Asioilla on tapana järjestyä ja ainakin minun vapailleni tulla tiivistäkin hyötykäyttöä.
Mutta tältä päivältä heinät on nurin. Kylki kipeä ja sauna ehkä kohta lämpiämässä, jos mieheni keksii miten se tällä kertaa tapahtuu, eikä jää lukemaan jokaista sytytykseen tarkoitettua lippualappua. Ja etenkin saa tulitikun kurkotettua kiukaasssa oleviin sytykkeisiin, jotka häneltä karkaavat siinä vaiheessa, kun hän kurkottaa puita uuniin.
Jep, jep.
Kommentit